JOULU - Yksi paholaisen suurinpia VALHEITA

Winter2go

Winter2go on vuonna 2009 aloitettu ‘evankeliointitempaus’ jossa joulupukeiksi pukeutuneiden evankelistojen armeija kertoo ihmisille Jeesuksesta. Saksalaisen trailerin mukaan vuonna 2009 saarnasi samana päivänä 1600 “Hengen täyttämää” joulupukkia 15 maassa ja 80 kaupungissa.

Vuonna 2011 Winter2go-evankeliointitapahtuma toteutettiin viidessä maanosassa, 27 maassa ja 108 kaupungissa. Nyt myös Suomessa, osallistujina ainakin helluntaiseurakunnat Helsingissä, Porissa ja Jyväskylässä.

Mitä tekemistä pakanuuteen kuuluvalla joulupukilla on Jeesuksen kanssa?
Mitä tekemistä Jeesuksella on joulun kanssa?

***

“teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa” Room.2:24

***

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2059/pukkitempaus_ilahdutti_joulun_alla

http://temppeli.fi/uutiset/tunnelmia-winter2go-joulutempauksesta

***

“…mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? …” 2.Kor. 6:14-16

“Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: “Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. Sentähden: “LÄHTEKÄÄ POIS HEIDÄN KESKELTÄNSÄ JA EROTKAA HEISTÄ, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. 2. Kor. 6:17-18

***

Joulu, uskovien juhla?

http://www.christmasisalie.com/

***

Lisää jouluvideoita on linkeissä

***

“…mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.” 1.Kor.10:20-21

***

Yksinäisyys

http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/tiedotteet/valtakunnallisesta_kriisipuhelimesta_apua_yksinaisyyteen.html

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6970-palveleva-puhelimeen-kerrotaan-yksinaisen-joulun-pelosta

Vapaaehtoinen, hetkellinen yksinäisyys voi olla nautinto, mutta silloin kun yksinäisyys ei olekaan vapaa, oma valinta, tuo se jossain vaiheesssa mukanaan myös ahdistuksen ja masennuksen.

On nurinkurista, että Jeesuksen ‘syntymäjuhlana‘ vietettävässä joulussa vaikuttavat massiiviset pimeyden henkivallat. Joulunviettäjien odotukset ovat korkealla ja lapsuuden kultaisia muistoja on mahdotonta saavuttaa. Joulun tunnelma jää kaikesta satsauksesta huolimatta aina jotenkin vajaaksi.

Joulussa on vielä se merkillinen puoli, että vaikka sitä ei viettäisikään, joulun henki, henkivalta vaikuttaa ihmiseen siitä huolimatta, sillä ympäröivä maailma on sen vallassa. Joulua viettävät kaikki, uskontoon katsomatta, jopa muslimitkin.

Jouluna ahdistutaan, juodaan, tapellaan, pelätään, tapetaan ja tehdään itsemurhia, vaikka kaikilla pitäisi olla keskinäinen rakkaus ja  hyvä tahto, onhan meille taas kerran syntynyt lapsi seimeen. Seurakuntien rukousillat ovat joulutauolla vuodenvaihteen molemmin puolin pari viikkoa, ja sen kyllä huomaa; saatana saa mellastaa vapaasti.

Yksinäisyys korostuu jouluna ja pitkät pyhät ovat masennukseen taipuvaiselle yksinäiselle raskaita viettää. Joulu on näennäisesti ‘rakkauden‘ juhla, jolloin perheet kokoontuvat yhteen. Silloin muistetaan työkavereita, suvun vanhuksia, sairaita, ehkä jopa naapureitakin, pikkulintuja ja tietysti myös vainajia. Kerran vuodessa on maailmanlaajuinen ‘joulurauha‘.

Yksinäisiäkin muistetaan ennen kuin sulkeudutaan oman perheen kesken pyhien viettoon. Postilaatikkoon pudotettu tai tekstiviestinä lähetetty joulutervehdys tai ovenraosta ojennettu joulukukka tai konvehtirasia ei tosin lohduta yksinäisyydestä kärsivää ihmistä. Mikä on saanut ihmiset, uskovatkin, luulemaan, että he ovat rakkaudellisia toimiessaan näin?

On ironista, kun yksinäiselle, jolla on edessään useamman pyhän ahdistava koitos, toivotetaan rauhallista joulua. Joulu on taatusti rauhallinen, silloin kun kukaan ei tule käymään. Meillä tulisi olla lähimmäisenrakkaus joka päivä, eikä vain jouluun keskittyneenä.

Mitä tekee yksinäinen pitkinä joulupyhinä? Vetää päänsä täyteen? Tuijottaa telkkaria, nettiä? Syö itsensä turvoksiin? Todellisuutta voi paeta myös nukkumalla. Ahdistus painaa raskaana päälle, montako päivää vielä on jaksettava rämpiä läpi, ennekuin pääsee taas normaaliin elämään? Paha olo velloo, mutta onneksi on edes kriisipuhelimet, jotta on edes joku, joka kuuntelee.

Sen sijaa, että seurakunnat sulkevat ovensa ja rauhoittuvat joulun viettoon, tulisi niillä jouluna olla 24h päivystys! Niin paljon on epätoivoa, pelkoa ja ahdistusta juuri joulun pyhinä. Siihen ei seimi tuo apua, vaan risti.

Rukoilkaa, uskovat, yksinäisten puolesta tänä jouluna!

Syntymäpäivä 25.12

Auringonjumala Helios / Juppiter Dolichenus

Jeesus ei syntynyt jouluna eikä Raamatussa ole edes minkäänlaista vihjettä siihen suuntaan, että meidän tulisi juhlia Hänen syntymäpäiväänsä, joten joulun vietto perustuu valheeseen. Raamattu ei ilmoita Jeesuksen syntymän aikaa, eikä Hänen kasvoistaan ole ainoatakaan kuvausta, ei Raamatussa, eikä Hänen maanpäällisen elämänsä ajan taiteilijoiden kuvaamana. Hän ei ollut edes pitkähiuksinen, koska hän syntyi juutalaiseksi ja täytti kaiken lain. Pitkähiuksinen Jeesus-hahmo on kopioitu Antiikin filosofeilta sekä mytologioiden sankareilta. Meillä ei ole lupaa tehdä Hänestä kuvaa.

Jeesus eli aikana, jolloin Rooman valtakuntaan kuuluivat kaikki Välimeren alueen maat, suuri osa Eurooppaa ja Vähä-Aasia. Imperiumi näytti poliittisesti vakaalta ja suvaitsi alueellaan monenlaisia uskontoja.  Hellenismi asetti samanarvoisiksi kreikkalaiset, roomalaiset ja itämaiset jumalat. Siitä voidaan lukea myös Raamatusta.

***

“Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: “Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?” Toiset taas sanoivat: “Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja”, koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: “Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat.” Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan” Apt. 17:16-21

***

Uskonto oli Rooman yhteiskunnassa tärkeässä asemassa. Roomalainen mytologia ja uskonto on pääosin lainattu kreikkalaisesta mytologiasta. Roomalaiset harjoittivat uskonnollisia rituaaleja aluksi kotonaan perhepiirissä vanhimman miespuolisen sukulaisen johdolla. Vanhin mies asetti uhrin ja uhrasi sen pihapiiriä ja kotia suojeleville hengille.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antiikin_Kreikan_uskonto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Roomalainen_mytologia#Uskonto_Roomassa

Helios (aurinko) oli kreikkalaisessa mytologiassa auringon henkilöitymä, jota palvottiin jumalana erityisesti Rhodoksella. Helios oli kuun jumalattaren Selenen ja aamuruskon jumalattaren Eoksen veli. Helios kuvattiin jumalana, jolla oli auringon korona kruununa, ajamassa aurinkovaunuilla yli taivaan. Roomalaisessa mytologiassa Heliosta vastasi Sol (aurinko).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helios
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sol_%28jumala%29

Apollon oli kreikkalainen ja roomalainen jumaluus, jonka alaa olivat parannustaito, ennustus ja runous. Apollosta tuli myöhemmin myös valon ja auringon jumala ja se sulautui osittain kreikkalaisen aurinkojumala Helioksen sekä roomalaisen Solin kanssa. Apollon tunnuksia ovat laakeriseppele, jousi ja lyyra.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollon

KEISARIN KULTTI

Roomalainen keisari korotettiin kuolemansa jälkeen jumalaksi (apoteoosi). Keisarin korottaminen jumalaksi oli virallinen, senaatin tekemä sakraalioikeudellinen toimenpide, josta latinan kielessä käytettiin termiä consecratio (sakraalin piiriin vihkiminen). Keisarilliset hautajaiset oli siirtymäriitti, jossa kuollut keisari siirtyi valtion jumalaksi ja hänen seuraajansa peri vallan. Seremonian huipennus oli polttorovio, josta keisarin sielu nousi jumalien luo aurinkovaunuissa tai linnun muodossa (sielunkantaja). Keisarista tuli jumala, divus, valtion jumalien joukkoon, ja hän sai oman kulttinsa, keisarikultin, roomalaisen valtionuskonnon piirissä. Uusi keisari laillisti asemansa esiintymällä jumalkeisarin poikana, divi filius. Keisarin ‘genius’ oli eräänlainen jumaluuden henki, joka siirtyi aina seuravalle keisarille. (vrt. paavius)

Kahden ensimmäisen divuksen, Caesarin (49 – 44 eKr) ja Augustuksen (27 – 14 eKr), hautajaiset ja konsekraatiot olivat malleina myöhempien keisareiden jumalaksi julistamisen seremonioille. Keisarin jumalaksi julistaminen ja taivaaseennousu kehittyivät ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja vakiintuivat keisarikultin ideologian osaksi 100-luvulla.

Keisarin arvonimeksi tuli augustus, josta tuli periytyvä arvonimi. Rooman ensimmäinen keisari Augustus sai senaatilta vuonna 27 eKr. arvonimen ‘augustus’, joka periytyi augustuksen divuksen kanssa seuraavalle keisarille.

Elokuun sai latinankielisen nimensä Augustus Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen ’syntymäpäivän’ mukaan. Ennen muutosta kuukauden nimi oli Sextilis, joka viittasi siihen, että se oli ollut vuoden kuudes kuukausi, ennen kuin Julius Caesar siirsi vuodenvaihteen maaliskuun alusta tammikuun alkuun. Astrologisen merkityksen vuoksi elokuussa vietettiin myös kaikkien tulevienkin augustuksien syntymäpäivää. Heidän siittämispäiväkseen laskettiin 25.12, joten joulua on vietty myös keisarin kunniaksi, riippumatta siitä, milloin he oikeasti olivat syntyneet.

‘Dies imperii’ tarkoitti valtaanastumisen syntymäpäivää. Konstantinus Suuri (306–337) asetettiin valtaan 25.7.306 jKr.  Hän siirsi valtansa syntymäpäivän heinäkuusta joulukuun 25. päivään vuonna 307, jolloin siitä tuli myös keisarin syntymäpäivä.

Aurinkojumaluudet sulautuivat keisarinkulttiin, jolloin keisaria alettiin palvoa aurinkojumalana. Pakanat viettivät vuoden pimeimpään aikaan joulukuun 25. päivänä Auringon syntymäpäivää ja sytyttivät juhlan kunniaksi myös valoja pimeyteen. Tämäkin tapa on säilynyt meidän päiviimme.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Apoteoosi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustus_%28arvonimi%29
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokuu

MITHRAN KULTTI

Mithra oli persialainen valon jumala, jonka palvonta oli keisariajalla hyvin yleistä ja se kilpaili suosiosta Sol Invictuksen sekä ‘uuden‘ kristinuskon kanssa. Vanhimmat maininnat Mithrasta löytyvät sekä intialaisten, että zarathustralaisten pyhistä kirjoituksista. Persiankielen sana mihr tarkoittaa sekä ‘aurinkoa’ että ‘ystävää’. Mithran syntymäpäivää juhlittiin 25.12. Tonttu vaikuttaa kopioineen hiippalakkinsa Mithralta.

Miesten harjoittamaan, varsinkin sotilaiden suosimaan mysteeriuskontoon kuului vaativia vihkimysriittejä, joiden suorittamisesta luvattiin kuolemattomuus. Tärkein rituaali oli härän uhraaminen (tauroctonia) ja kaste veressä. Mithran itse kerrottiin tappaneen ensimmäisen härän, jonka verestä uskottiin kaikkien eläinten ja kasvien syntyneen. Mithralaisuudessa oli ankara kuri ja seitsemänasteinen hierarkia.

Mithran palvonta levisi jo varhain Vähä-Asiaan, jossa se sai vaikutteita Apollonin ja Helioksen kulteista. Mithralaisuus levisi tehokkaasti roomalaisten sotilaiden ja idän käsityöläisten sekä kauppiaiden piirissä myös Germaniaan, Galliaan ja Britanniaan.

Kuvassa Mithra katsoo aurinkoa uhratessaan härkää, koira ja käärme juovat härän verta, skorpioni iskee härän testikkeleihin.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:BritMusMithrasScorpion.jpg

Mithran kanssa on usein kuvattuna pienempänä Cautes soihtu ylöspäin kuvaten aamua/kevättä/elämää ja Cautopates soihtu alaspäin kuvaten iltaa/syksyä/kuolemaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Cautes_and_Cautopates

Mithran palvontapaikkoina olivat keinotekoiset luolat, ‘mithraeumit’, joiden alttarilla oli kuvattu  Mithra surmaamassa härkää. Mithran palvonta kilpaili kristinuskon kanssa ja hiipui vasta 400-luvulla kirkon omittua Mithran päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithralaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia#Mithralaisuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Mithraic_mysteries
http://en.wikipedia.org/wiki/Mithraeum
http://en.wikipedia.org/wiki/Tauroctony
http://historyhuntersinternational.org/2010/10/26/mithras/
http://www.mithraeum.eu/
http://www.well.com/~davidu/mithras.html
http://www.ceisiwrserith.com/mith/links.htm
http://www.twmuseums.org.uk/archive/mithras/intro.htm
http://www.ostia-antica.org/dict/topics/mithraea/mithraea.htm

SOL INVICTUKSEN KULTTI

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sol_Invictus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Zarathustralaisuus

KRISTINUSKONNOSTA VALTIONUSKONTO

Ensimmäinen ‘kristitty‘ keisari Konstantinus Suuri sekä hänen isänsä Constantius suosivat kumpikin Sol Invictusta. Vaikka Konstantinus kääntyikin kristinuskoon Mulviuksen sillan taistelun jälkeen, ei hän kuitenkaan hylännyt Sol Invictusta. Keisari Theodosius I (379–395) teki kristinuskonnosta valtionuskonnon 380-luvulla. Hän määräsi kielletyiksi kaikki pakanalliset kultit vuonna 391, mutta kuitenkin Theodosius  sieti vanhaa pakanauskontoa kannattaneita virkamiehiä ja oppineita. Theodosiuksen antaman määräyksen seurauksena useita mithralaisia kääntyi kristinuskoon ja mithralaiset temppelit muutettiin kirkoiksi, jotka omistettiin usein arkkienkeli Mikaelille.

Kirkkolaitos on koko olemassa olonsa ajan pakkokäännyttänyt ihmisiä pakkokasteen kautta kristinuskontoon, ilman sydämen kääntymystä. Frankkien kuningas, Autuas Kaarle Suuri (771–814) aloitti 800-luvulla miekkalähetyksen, jolla käännytettiin tappouhkauksien kanssa kasteelle ja kirkon jäsentyyteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinus_Suuri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodosius_I
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miekkal%C3%A4hetys

JOULU

Joulu on monen pakanajuhlan yhteensulautuma, jolle annettiin ‘kristillinen‘ merkitys. Siinä yhdistyy mm. keisareiden ja aurinkojumalien palvonnan kanssa antiikin roomalainen saturnalia-juhla, persialainen yalda sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla yule ja muinainen suomalainen vuodenvaihteen ja sadonkorjuun juhla, kekri.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnus_%28jumala%29
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yule
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekri
http://en.wikipedia.org/wiki/Yald%C4%81
http://joulu.blogit.fi/dionysos/

http://www.lasttrumpetministries.org/tracts/tract3.html

Turkista löydettiin vuonna 1881 vuoren huipulta muinainen pyhäkköalue, Nemrut Dagi, jossa on paljon eri jumaluuksille, mm Mithralle tehtyjä patsaita.

http://www.sacredsites.com/middle_east/turkey/nemrut_dagi.html

***

“Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” 1. Joh. 5:21

***

Minun tulee vähetä

Olen ihmetellyt sitä valtavaa tunnemyllerrystä, jonka joulun epäraamatullisuuden osoittaminen aiheuttaa. Joulun puolesta taistellaan, ikäänkuin kysymys olisi todella pyhästä asiasta.  Joulun totuuden hyväksymisessä on uskovien kohdalla yhtä kiivas vastustus kuin kääntymättömän ihmisen kohdalla Jeesuksen hyväksymisessä syntiensä sovittajaksi. Oma ylpeä lihallisuus kiivailee joulun puolesta. Onko kyseessä ehkä sama tunnereaktio, joka oli Kainilla Raamatun alkulehdillä?

***

“Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: “Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” 1. Moos. 4:3-7

***

Kainilla oli hyvä tarkoitus, mutta maan hedelmät eivät kelvanneet Jumalalle uhriksi. Eivät kelvanneet silloin, eivätkä kelpaa tänäänkään, sillä Jumala ei muutu.

Lihallinen uskonto ei kelpaa Jumalalle, joka on itse asettanut juhla-ajat ja tehnyt meille kaiken valmiiksi. Emme voi siihen mitään lisätä miellyttääksemme Jumalaa enemmän. Joulun viettäminen on lihan teko, jolla on ‘hyvä’ tarkoitus juhlia Jeesuksen syntymäpäivää. Juuri siinä onkin se petollinen valhe, joka on aivoiteltu saatanan päämajassa. Raamattu sanoo, että meidän omavanhurskaudellamme ei ole mitään arvoa Jumalan edessä, päinvastoin, se on kuin saastainen vaate.

***

“Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate” Jes. 64:6 (1776)

***

Joulun viettäminen ei rakenna henkilön omaa uskonelämää, eikä sen kautta kukaan pelastu. Se palvelee ainoastaan ihmisen omaa lihallista uskonnollisuutta. Uskovan elämän esikuva ja edelläkävijä on Jeesus, jonka kaltaisuuteen meidän on pyrkiminen ja se tapahtuu ainoastaan antamalla oman lihallisuutensa palaa ristillä niin, että Jumalan tahdosta tulee minun tahtoni. Että voisimme sanoa, kuten Jeesus Isälle “ei niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.”

***

“Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” Gal. 5:24

“Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” Joh.3:30

***

Uskonnollisuus

Joulu uskonnollista aikaa. Seurakunnat keskittyvät silloin myyjäisiin, joululaulutilaisuuksien ja kuusijuhlan järjestämiseen. Rukousilloissa pidetään useilla paikkakunnilla kuukauden tai puolentoista joulutauko, eiväthän uskovat ehdi niihin osallistumaan, kun on joulukiireitä kotonakin. Siivoamista, leipomista, lahjavalmisteluja…

Saatana varastaa uskovien aikaa hedelmällisestä evankelioinnista ja rukouksesta jonninjoutavaan, Raamatun ulkopuolisen lihallisen juhlamyllyn pyöritykseen. Maailman ihmiset kuolevat synteihinsä sillä välin kun uskovat laulavat rakkaita joululaulujaan ja esittävät tiernapoika-näytelmiään.

Joulun juhla on uskonnollisen luonteensa vuoksi mieleen myös saatanalle; silloinhan ei ei ole pelkoa siitä, että joku tulisi seimen äärellä synnintuntoon ja parannuksenteon paikalle. Touhutkaa, touhutkaa sydämenne kyllyydestä, levittäkää sanaa seimen lapsesta! Valtavat lapsuusmuistojen kultaamat tunteet vellovat, juhlimme Jeesusta! Pidetään lähes Jumalan pilkkana, jos joku jättäytyy näiden juhlien ulkopuolelle.

Kuitenkin, jos sinä, uskova, nöyrryt tutkimaan joulua Raamatusta, et löydä sieltä mitään aihetta tai kehoitusta tähän yleismaailmalliseen juhlaan. Jospa vielä nöyrtyisit rukouksessasi kysymään Jumalan mielipidettä joulusta. Meitä ei ole kutsuttu juhlimaan yhdessä maailman kanssa, vaan erottautumaan maailmasta, olemaan suolana, ei sokerina.

Kävin eilen uskovien kokouksessa ja siellä laulettiin ylistyksenä joululauluja. Niissä ei ole Pyhän Hengen voimaa, vaikka niitä veisattaisiin miten hartaasti. Uskovat itse ovat niin joulun valheella kyllästettyjä, että eivät hengen puuttumista edes huomaa.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan.
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielen nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss’ sielu kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa!

Luo köyhän niinkuin rikkahan, saa joulu ihana
ja yöhön synkkään maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Uskovien ympärillä on paksut kerrokset uskonnollisuuden ja isien perinnäissääntöjen seittiä, eivätkä he itse edes halua vapautua siitä. Huulillaan he tunnustavat Jeesuksen Herrakseen, mutta oma lihallinen halu nautiskella joulun tunnelmasta ja traditioista vie voiton Raamatun totuudesta, jonka mukaan ojentautuminen pitäisi olla meidän elämämme tärkein asia.

Jeesus pois joulusta!

Häntä ei olisi alunperinkään pitänyt siihen yhdistää, sillä Hänellä ei ole mitään tekemistä mithralaisen karnevaalijuhlan kanssa!!

Kysymys ei ole edes siitä, että joulun merkitys on kaupallistunut, vaan Raamatun totuudesta; siellä ei puhuta joulusta eikä sen ajankohdasta mitään. Kaikki jouluun liittyvä on lähtöisin pakanauskontojen riiteistä.

Uskovien tulee ottaa Raamatun totuus sellaisena kuin se on kirjoitettu, siihen mitään lisäämättä, mitään poistamatta tai muokkaamatta sitä omien mieltymystemme mukaiseksi. Totuudesta tinkiminen murentaa uskovan todistusvoimaa maailmassa.

*

“Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä” Ef. 6:14

*

Minä uskon, että suuri osa ateistiseen elämänkatsomukseen päätyneistä ihmisistä ovat niin fiksuja, että he tutkivat myös taustat. He eivät ole löytäneet Jumalaa, vaan uskontojen valheet ja ovat pettyneinä kääntyneet pois. Kirkkohan on täynnä valheita, ihmisoppeja ja isien perinnäisssääntöjä, alkaen lapsikasteesta päätyen hautaansiunaamiseen, ja kaikkea siltä väliltä. Myös joulu on asia, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Uskovat tekevät itsensä, ja vielä pahempaa, Jumalan pilkan aiheeksi roikkumalla kiinni valheissa ja isien perinnäissäännöissä. Uskovien joulu on lihan voitto hengestä.

***

“teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa” Room. 2:24

***

“Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” Matt. 5:13

***

Pakanalliset juhlat ja riitit pääsivät kristilliseen seurakuntaan lähinnä vuosien 300-600 aikana siten, että juhlien päivämäärä ja tavat säilytettiin, mutta niille annettiin uusi, ‘kristillinen‘ merkitys. Ne ikäänkuin käärittiin kristilliseen käärepaperiin. Näin muotoutui suurin osa kirkkokalenterin juhlapäivistä.

Joulujuhlan syntyminen 300-luvulla liittyi Sol Invictuksen eli Voittamattoman Auringon eli Mithran palvontaan. Pakanoilla se oli ollut kaksi viikkoa kestävä auringon voittojuhla pimeyden vallasta talvipäivän seisauksen jälkeen. Pakanat viettivät myös sankariensa syntymäpäiviä ja koska Jeesuksen syntymäpäivää ei tiedetty, eikä Raamatussa ollut mitään velvoitetta sitä juhlia, yhdisti kirkko ajatuksen Kristuksen syntymästä jouluun.

Idässä pakanat juhlivat tammikuun 6. päivänä neitsyttä, joka oli synnyttänyt valon Aion-jumalan muodossa (epifaniajuhla), kun taas lännessä juhlittiin 25.12. “voittamattoman auringon syntymäpäivää”.

***

“Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: “Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. 1. Piet. 1:14-16

***

“Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” Gal. 5:24-25

***

“Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. . . Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8:5-8,12-13

***

“Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” 1. Joh. 2:15

***

Konstantinus I Suuri (Rooman keisari 306–337) laillisti kristinuskon Rooman valtakunnassa v.313 ja määräsi samalla kristittyjen vainot lopetettavaksi. Konstantinus oli itsekin ennen sitä Sol Invictuksen kannattaja, siis mithralainen, eikä hän elämänsä aikana siitä kokonaan luopunut.

Vuotta aikaisemmin, v 312, Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 8000 ratsumiehen ja 90 000 jalkaväkisotilaan voimin ja kohtasi Maxentiuksen joukot Via Flaminianvarrella. Ennen taistelua Konstantinus näki taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: “Tässä merkissä olet voittava.” Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti Mulviuksen sillan taistelussa. Maxentius oli itse kaatuneiden joukossa ja hänen päätänsä kannettiin keihään nokassa, kun Konstantinus valtasi Rooman. Kunnioittaakseen Konstantinusta Rooman senaatti rakennutti Colosseumin lähelle riemukaaren. Siihen kirjoitettiin, että Konstantinus oli voittanut ‘jumalaisen johdatuksen avulla’.

Konstantinuksesta tuli ensimmäinen keisari, joka ‘kääntyi‘ kristinuskoon. Hän antoi kuitenkin kastaa itsensä vasta kuolinvuoteellaan, johtuen uskomuksesta, että kaste puhdistaisi synneistä; mitä lähempänä kuolemaa sen otti, sen puhtoisempana täältä sai lähteä - minne sitten lähtikin.

***

KUUNTELE MYÖS JARI TASASEN OPETUS AIHEESTA:  http://tasanen.com/jari/kasetit/213.mp3

****

Perhejuhla

Salon Seudun Sanomat 29.11.2011

Aika erikoinen kommentti evankeliumin julistajan suusta.

“Kappalainen (lat. capellanus) on seurakunnan vakinainen pappi. Alun perin kappalainen oli kappelin eli sivukirkon pappi. Kappalaisen valitsee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Kappalaisella pitää olla suoritettuna pastoraalitutkinto.”

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kappalainen

Papin viran pääsyvaatimuksiin ei kuulu uudestisyntyminen ja Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen, vaan suoritettu teologinen tutkinto. Meillä on pappeja, jotka ovat lukeneet itsensä papiksi. He pukeutuvat työvaatteisiin, pitävät työkseen saarnoja Jumalan armosta ja rakkaudesta sekä suorittavat sakramentteja.

http://joulu.blogit.fi/uskonnoton-tapakulttuuri/

***

Rauha, ilo ja rakkaus tulevat sydämeen Jeesuksen kautta, syntien anteeksisaamisessa eli uudestisyntymisessä ylhäältä - ja ne myös pysyvät siellä, mikäli ihminen ei itse lähde luopion tielle. Ne ovat sydämessä kalenterivuoden jokaisena päivänä.

Sydämen kääntymys tarkoittaa katumusta, parannuksentekoa ja elämänsä herruuden antamista Jeesukselle. Silloin saat myös sydämeesi pääsylipun taivaaseen ja ymmärryksen siitä, että tulipa lähtö tästä ajasta sitten hetkenä minä hyvänsä, niin määränpää on silloin Jumalan taivas, eikä ikuinen kadotus. Sen vuoksi ei joulu ole mikään rauhoitettu aika, jolloin ei tarvitse ajatella elämän tärkeitä asiaa, pelastuskysymystä.

Kääntymätön maailma pitää joulua enemmänkin perhejuhlana kuin seimenlapsen syntymäpäivänä. Uskonnollinenkin merkitys alkaa olla häviämässä kaupallisuuden alle. Joulu mielletään, aivan kuten aluekappalainen sanoi, rauhan, rakkauden ja ilon juhlaksi. Silloin ei sovi riidellä. Joulu on erityisesti oman perheen ja ehkä myös suvun kesken vietettävä juhla. Silloin muistetaan kaukaisempiakin sukulaisia ja ystäviä, mutta myös maailman vähäosaisia; köyhiä, vanhoja, sairaita, yksinäisiä, syrjäytyneitäkin sekä kodin ja metsän eläimiä. Jopa vainajiakin käydään tervehtimässä. Kaikilla on hyvä mieli - vai onko?

Joulu on suljettu perhejuhla. Monellako riittäisi sietokyky tai ‘rakkaus‘ ottamaan perhejuhlansa pitopöytään vähäosaisen, täysin vieraan ihmisen?

“Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: “Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: “Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Hän sanoi hänelle: “Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää”.
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: “Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: “Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Hän sanoi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene ja tee sinä samoin”. Luuk. 10:25-37

***

Lataa ja kuuntele:

http://www.melaluoto.net/ta/index.php/aeaenitteet/category/6-taivastie-2011?download=91:nyt-on-pelastuksen-paiva-031211

Paimenet ja tietäjät

“Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: “Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: “Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti“. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.“ Luuk. 2:6-18

*

“Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.” Matt.2:1-2

***

ITÄMAAN TIETÄJÄT olivat babylonialaisia ‘viisaita‘ miehiä; sen aikaisia lääkäreitä, pappeja, unienselittäjiä, selvänäkijöitä, ennustajia, astrologeja ja noitia. Samojen ammattikuntien edustajia, joiden puoleen ihmiset tänäkin päivänä kääntyvät apua hakemaan.

Eikö olekin erikoista, että Jumala johdatti paimenten jälkeen paikalle astrologit ja noidat kumartamaan Jeesusta ja tuomaan lahjaksi kultaa, mirhaa ja suitsuketta.

“Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”. Room. 14:11

***

TIETÄJÄ on uuden testamentin alkuperäiskielellä, kreikankielellä μαγος, ‘magos‘, joka on sanana maskuliinisubstantiivi. Kysymys on siis miespuolisesta maagista.

1) a magus
1a) the name given by the Babylonians (Chaldeans), Medes, Persians, and others, to the wise men, teachers, priests, physicians, astrologers, seers, interpreters of dreams, augers, soothsayers, sorcerers etc.
1b) the oriental wise men (astrologers) who, having discovered by the rising of a remarkable star that the Messiah had just been born, came to Jerusalem to worship him
1c) a false prophet and sorcerer

http://www.biblestudytools.com/

Sana ‘magos‘ on mainittu Uudessa testamentissa viisi kertaa. Kolme kertaa nk. ‘jouluevankeliumissa‘ ja kaksi kertaa Apostolien teoissa.

“Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan (magos) ja väärän profeetan (pseudoprophetes), jonka nimi oli Barjeesus.” Apt. 13:8

“Mutta Elymas, noita (magos) - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.” Apt. 13:8

“Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä (magos) tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: “Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.”

Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: “Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: ‘Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia’.”

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät (magos) tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: “Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”.

Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”. Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: “Egyptistä minä kutsuin poikani”. Matt.2:3-15

***

Tiernapoikien jokavuotisen näytelmän vuorosanat iskostuvat niin esittäjien kuin yleisönkin mieliin.

“. . . Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta
kuinka sen pitää rukoileman Herootesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Nyt te ootte nähäneet tuon Murjaanein kuninkaan
kuinka sen piti rukoileman Herootesta
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa. . . “

Herodes on myös symboli saatanasta, joka halusi tappaa Jeesuksen jo vauvana, estääkseen Jumalan pelastussuunnitelman, Jeesuksen ristinsovituksen, toteutumisen. Herodes on vainonnut Jumalan omaisuuskansaa, juutalaisia koko sen olemassaolon ajan, sekä Jeesuksen seuraajia viimeiset 2000 vuotta. Ja tahti kiihtyy loppua kohden.

Raamatun mukaan saatana on tämän “maailman ruhtinas”. Mutta vain hetken ajan. Jeesus itse sanoi kaikkien aikojen opetuslapsilleen: “Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33). Hän on jo voittanut saatanan, historia on kirjoitettu etukäteen Raamatussa ja on meidän kaikkien luettavissa. Jeesus palaa pian takaisin noutamaan omiaan ja tuomitsemaan maailman. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?

Maailma on pahuuden, saatanan vallassa ja ‘joulun henki’ onkin vain ‘rakkaudellisuuden’ kaapuun puettu kaupallinen ja uskonnollinen ‘maailman henki‘. Onko sittenkin niin, että ‘joulun herra’ onkin Herodes, jonka edessä ‘murjaanein kuninkaankin piti lankeeman polovillensa’.

***

Itämaan tietäjät toivat syntyneelle Jumalan Pojalle lahjoja; kultaa Kuninkaalle, mirhaa kuolevalle, suitsuketta Jumalalle.

Mitä Joosef ja Maria tekivät näillä lahjoilla? He kustansivat niillä pakomatkansa ja elämisensä Egyptissä. Toisin sanoen; Jumala varusti näin perheen pakomatkalle Egyptiin.

“Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”. Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti!”

***

Mirhaa käytettiin mm. vainajan voiteluun ruumiin säilyttämiseksi. Suitsuketta käytettiin Vanhan testamentin aikaan uhripalveluksissa Jumalalle. Ristin tällä puolen emme käytä suitsutusta, ettemme tekisi turhaksi Jeesuksen ristiä, vaan se on ainoastaan sanana symboloimassa rukousta.

*

“Mirha (mirhami) on kuuma [humoraalisilta ominaisuuksiltaan] ja sillä on voima vahvistaa vatsaa ja vahvan voimansa vuoksi se vetää haavoja kiinni. Mirhalla on voima irrottaa pahoja nesteitä ruumiissa ja se vähentää niitä keskinkertaisesti ja säilyttää kuolleen ihmisen ruumiin mätänemättömänä jos se voidellaan mirhavoiteilla. Samoin se jaksaa säilyttää täyden voimansa pilaantumatta hyvinkin sata vuotta.

Samoin mirha [mirhan jyväset] on joskus pientä ja joskus suurta, ja sinun on tiedettävä, että se joka on keltaista päältä ja hieman vaalean punaista sisältä ja hohtaa läpi, se on hyvää. Se vahvistaa vatsaa kuten aikaisemmin on sanottu, ja se puhdistaa [ruumiin] yläosassa rinnassa pahoja nesteitä, jotka vahingoittavat maksaa ja keuhkoja ja sydäntä. Samoin se ottaa pois pahan hajun suusta ja kaiken pahan hammastarhasta, ja parantaa siellä nesteitä ja kuivattaa niitä. Samoin se puhdistaa ja lääkitsee mätähaavat huulissa. Samoin se vahvistaa aivoja. Samoin se vahvistaa kovin sitä paikkaa, jossa lapsi makaa äidin vatsassa ja se kuivattaa kaikkia ylimääräisiä nesteitä samassa paikassa, ja auttaa lasta joka siellä sisällä on siitettynä. Samoin se tappaa matoja korvista. Samoin se poistaa kuollutta lihaa haavoista ja lisää niissä hyvää ja elävää lihaa ja säilyttää sen vahingoittumatta. Samoin se tuo pois suolinkaiset vatsasta. Samoin se tuo pois kuolleen lapsen [kohdusta]. Samoin vaikka sitä ei panna enempää kuin yksi jyvänen juomaan, niin se kelpaa pitkälliseen yskään ja vialliseen hengen kulkuun, ja sivujen särkyyn ja siihen että jonkun sisuksissa on haavoja. Samoin jos pidetään mirhaa kielen alla ja nieleskellään, kun [neste] valuu ja kostuttaa, silloin se lievittää painunutta ääntä ja tekee sen kirkkaaksi. Samoin sitä ei oteta enempää kuin yksi jyvänen, kun vilutauti iskee, ja silloin se auttaa. Samoin kun sekoitetaan mirhaa viinin kanssa ja pestään [sillä] pää, silloin se kelpaa pään särkyyn. Samoin kun sitä sekoitetaan silmävoiteeseen, niin silloin se auttaa saamaan kirkkaan näön. Samoin mirhan sanotaan keitettynä öljyssä tai viinissä tai muissa juomissa, ja siten juotuna, olevan hyvää ennen juominkia ja se auttaa miestä nukkumaan, se on koeteltu. Samoin kun mirhaa sekoitetaan tai hierotaan johonkin nesteeseen tai voiteeseen ja voidellaan sen kanssa ruumista, silloin ei tule kirppuja tai täitä, ja ne pakenevat sen kitkeryyttä.”

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/naantali.html

“Mirha (kr. μύρον, ven. миро) on öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty paksu neste. Raamatussa on mainintoja pyhästä mirhalla voitelemisesta muun muassa 2.Moos. 29:7, 1.Sam. 10:1 sekä 2.Sam. 2:4

Mirhaa käytetään muun muassa ortodoksisessa kirkossa mirhavoitelun sakramentissa. Ortodoksit valmistavat mirhan tietyn kaavan mukaan; se valmistetaan kunkin patriarkaatin tai muun autokefaalisen kirkon pääpaikassa erityisessä valmistamossa. Seremoniaa johtaa itse patriarkka ja valmistajana toimivat hänen alaisensa piispat. Prosessi kestää noin viikon kerrallaan; valmistusastiat ovat perinteisesti hopeaa, ja kerralla valmistetaan koko patriarkaatin tarpeisiin vuodeksi riittävä määrä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mirha

***

Joulurauhan julistus

Monilla yksi tärkeimpiä joulutraditioita on Brinkkalan talon parvekkeelta julistettu joulurauha vanhahtavine rangaistusuhkauksineen. Se on omituinen, 1300-luvulla alkanut perinne, odotettu ja harras hetki. Alkuperäinen joulurauhanjulistuksen teksti paloi Jumalan sallimuksesta Turun mukana vuonna 1827 ja nykyisen tekstin kirjoitti pian sen jälkeen muististaan maistraatin silloinen sihteeri ja se on tarkasti tallessa kaupunginarkiston holvissa. Siitä tehtyä jäljennöstä, nykyistä julistuskääröä säilytetään Turun keskushallinnon kassaholvissa maan alla Yliopistonkadulla.

Keskiajalla Ruotsin valtakunnassa joulurauha oli kuninkaanrauha, jonka kautta hallitsija käytti tuomiovaltaansa sukuyhteisöjen yli.  Joulun juhlapyhien tuoma vapaa-aika saattoi aiheuttaa levottomuuksia, joten joulurauhanjulistus oli määräys 20 päivää kestävään rauhan ja sovun aikaan joulusta Nuutinpäivään. Joulurauhan aikana tehdyistä rikkomuksista rangaistukset olivat ankarammat kuin muulloin. Joulurauhalla ei ole ollut vuoden 1889 jälkeen mitään oikeudellista merkitystä.

Vuodesta toiseen nousee Turun kaupungin kansliapäällikkö Brinkkalan talon parvekkeelle lukemaan ‘pergamenttikääröstä’ joulurauhan julistuksen Vanhalle Suurtorille kerääntyneelle kuulijakunnalle ja medioiden kautta ympäri maailman.  Julistuksen yhteydessä otettiin vuonna 1903 tavaksi laulaa virsi ‘Jumala ompi linnamme’. Tilaisuuden lopuksi lauletaan Maamme-laulu ja torvisoittokunta soittaa vielä Porilaisten marssin, joka on Suomen presidentin sekä puolustusvoimien kunniamarssi vuodelta 1918. Joulurauhanjulistus on myös radioitu vuodesta 1935 ja televisioitu vuodesta 1983 alkaen.

Vuodesta 1994 suomalaiseen joulurauhaperinteeseen on liittynyt myös eri kirkkokuntien piispojen ekumeeninen rauhanvetoomus Turun tuomiokirkossa.

http://www.ts.fi/online/kulttuuri/182048.html

***

RAAMATTU

Uskovan auktoriteetti on Raamatun Sana. Jos Jumala olisi tahtonut meidän viettävän Hänen Poikansa ‘armorikasta‘ syntymäjuhlaa, Hän olisi sen ilmoittanut Raamatun Sanassa.

Raamattu ei tunne ‘joulua‘ eikä ‘jouluevankeliumia‘. Raamattu ei edes ilmoita Jeesuksen syntymän tarkkaa ajankohtaa. Raamatussa ei ole kehoitusta ‘joulujuhlaan‘, eikä kehoitusta ‘joulurauhaan‘.

Myöskään Jeesus itse ei puhunut syntymäpäivästään mitään, vaan kehoitti seuraajiaan muistamaan Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan ehtoollisen merkeissä. Hänen ylösnousemuksessaan uudestisyntyneillä uskovilla on aihetta juhlaan!

Uuden testamentin alkukielen, kreikan sana ‘euaggelizo‘, evankeliumi, tarkoittaa ‘hyvää uutista’ Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se on ilosanoma Jumalan valmistamasta pelastustiestä ja syntien sovituksesta. Evankeliumi on uskovien pääsylippu taivaaseen, edellyttäen, että otamme sen vastaan sellaisena kuin Jumala on sen Sanassaan ilmoittanut.

Raamatun -38 käännöksen, Luukkaan nk. ‘jouluevankeliumin‘ enkelien ilmoituksessa sana ‘evankeliumi‘ on käännetty sanalla ‘ilo‘, mutta sen jälkeen ‘joka on tuleva (iloksi) kaikelle kansalle’ on futuurissa, ja viittaa Jeesuksen tulevaan ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.

“Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: “Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon (euaggelizo), joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Luuk. 2:9-11

Raamatun -92 väärennökseksi tunnettu suomennos sen sijaan nostaa esiin ’seimenlapsi-kulttia’ evankeliumina.

“Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (-92)

Jeesus syntyi tähän maailmaan kuollakseen synnittömänä uhrina ristillä meidän syntiemme edestä. Joulunlapsi-hömppä korostaa Jeesuksen ristinkuoleman sijaan hänen syntymäänsä, jossa ei ole pelastusta eikä edes pelastuksen sanomaa. Pelastus on ainoastaan veren evankeliumissa.

***

Harvat enää juhlivat joulua ihan oikeasti edes Jeesuksen syntymäjuhlana, vaan mieltävät sen enemmänkin joulukuuhun ajoittuvaksi teemalliseksi perhejuhlaksi, joten RAAMATUN TOTUUS ei ihmisiä edes kiinnosta.

Aivan samoin on lapsikasteen laita; sitäkin pidetään kauniina traditiona, perhejuhlana, oli sillä sitten uskonnollista merkitystä tai ei.  RAAMATUN TOTUUS kiinnostaa tänä päivänä vain harvoja.

***

JOULURAUHAN JULISTUS

“Huomenna, jos Jumala suo,on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;
ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla
hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se,
joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla
käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen,
jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.”

***

Luterilaisen sivuston mukaan joulurauhan julistuksen perusteet löytyvät Raamatusta, enkelien ‘maassa rauha’ -kehotuksesta ‘jouluyönä‘.

“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha (eirene) ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luuk. 2:14 (-38)

“Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!” (Biblia)

“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha hyväntahtoisten ihmisten kesken.” (Aapeli Saarisalo)
“Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, ja ihmisille hyvä mielisuosio!”. (1913)

“Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (-92)

***

RAUHA UUDESSA TESTAMENTISSA

Uudessa Testamentissa rauha tarkoittaa sydämen tilaa, uudestisyntyneen sydämen rauhaa, joka on myös uskovan normaali tila.

Heprean kielen sana ‘shalom‘ tarkoittaa ensinnäkin rauhaa ihmisen ja Jumalan välillä, terveyttä, eheyttä, rakkaudellisia välejä ympärillämme oleviin ihmisiin ja sopusointua luonnon kanssa.

Uuden testamentin alkuperäiskieli on kreikka ja rauhaa tarkoittava sana on  ‘eirene‘, joka voi tarkoittaa
- kansallinen rauha, sodaton tila
- rauha ja sopu yksilöiden välillä
- turvallisuus, hyvinvointi, onnellisuus
- Messiaan rauha, uudestisyntyneen sydämen rauha, joka poistaa pelon

Minkälainen oli enkelten ilmoittama rauha? Maailman uskonnot puhuvat rauhan puolesta tarkoittaen sodatonta tilaa. Uuden testamentin jakeet puhuvat sydämen rauhasta.

“Rauhan minä jätän teille: minun rauhani (eirene) -sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Joh. 14:27

“Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha (eirene). Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33

“Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ‘Rauha (eirene) tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan (eirene) lapsi, niin teidän rauhanne (eirene) on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.” Luuk. 10:5-6

“Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle (maailmalle) rauhaa (eirene)? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.” Luuk.12:51

“Jumalan rauha (eirene), joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4:7

***

Ellei rauhaa ajatella hengellisenä tilana, voidaan joulurauhaa ajatella joulustressin vastakohtana. Ajatuksena ‘joulurauha‘ vaikuttaa aika epätodennäköiseltä. Kaiken siivoamisen, leipomisen, kokkaamisen, kaupoissa juoksemisen, paketoimisen ja hautavelvollisuuksien jälkeen ihminen varmasti on jo melko uuvuksissa ja kaipaakin rauhaa. Ruljanssi kuitenkin jatkuu erilaisten velvotteiden muodossa joulurauhan julistuksesta huolimatta.

***

JOULURAUHAN JULISTUKSEN HISTORIAA

Rauhanjulistukset on peräisin keskiajalta, 1200-luvulta, jolloin Ruotsin jaarlina ja hallitsijan sijaisena oli Birger Maununpoika. Birger-jaarlin aikana säädettiin nk. rauhanlait ; koti-, kirkko-, käräjä- ja naisrauha. Myöhemmin rauhanlakeja säädettiin vielä lisää, mm joulurauha.

Birger-jaarli eli Birger Maununpoika (Magnusson) (1210 – 66) tuli Ruotsin jaarliksi vuonna 1248. Jaarli oli Ruotsin ja Norjan kuninkaiden tärkeimmän apulaisen arvonimi ja Ruotsissa jaarli-titteli kulki Bjälbo-suvussa. Birger-jaarli oli Ruotsin viimeinen jaarli ja hänen jälkeensä arvonimi muutettiin herttuaksi, joka oli yleensä kuninkaan sukulainen.

Birger Magnusson avioitui kuningas Eerik Eerikinpojan siskon Ingeborgin kanssa vuonna 1237. Kun kuningas Eerik kuoli vuonna 1250 ilman perillistä, valittiin kuninkaaksi Birgerin vanhin poika Valdemar. Koska Valdemar oli vielä lapsi, hallitsi Birger maata hänen nimissään kuolemaansa asti. Birgerillä oli lisäksi kaksi muuta poikaa, Maunu Ladonlukko ja Pentti (Bengt), josta tuli ensimmäinen Suomen herttua.

Tuolloin vallitsevana oikeuskäytäntönä oli ‘germaaninen oikeus’. Germaaniheimojen yhteiskunta ja oikeuskehitys alkoi suku- ja heimoyhteiskunnasta. Heimojen välillä ei ollut yhtenäistä oikeutta, mutta heimo-oikeuksien välillä oli samankaltaisuuksia.  Selkeän oikeuskäytännön puuttuessa rikoksen rangaistus oli usein omankäden oikeus eli kosto, joka yleensä kohdistui paitsi rikoksentekijään, myös koko hänen sukuunsa. Koston seurauksena taas oli vastakosto, joka saattoi johtaa verikostojen kierteeseen ja laajoihin sukuvainoihin. Rauhanlakien ensisijaisena tavoitteena oli verikoston ja siihen liittyvien sukuvainojen rajoittaminen. Tavoitteena oli siten myös kotien, kirkkojen ja käräjien suojaaminen.

Kuninkaanrauha oli germaaniseen oikeuteen perustuva oikeudellinen käsite, joka tarkoitti kuninkaan nauttimaa tai hänen takaamaansa sovinnon tilaa. Kuninkaanrauha takasi rauhan kuninkaan henkilölle ja tarkoitti toisaalta myös kuninkaan maahansa luomaa ja valvomaa rauhaa, joka ulottui jokaiseen kansalaiseen. Suuremman oikeussuojan tuli vallita aina myös kuninkaan oleskelupaikkakunnalla. (Skänningen 1285)

Birger-jaarlin rauhanlaki oli ensimmäinen maallinen rikosoikeutta koskeva laki, joka oli voimassa koko valtakunnassa. Kuninkaalliset rauhanlait osoittivat tuolloin rauhanrikkomuksen olevan rikos myös kruunua vastaan ja teki näin myös kuninkaasta asianosaisen rikoksentekijän ja -uhrin lisäksi. Kyseessä ei niinkään ollut kuninkaan jalo luonne, vaan paremminkin kruunun oikeus osallisuuteen vahingonkorvauksista. Kuninkaallisen rauhanlain rikkojaa rangaistiin tuolloin erittäin ankarasti.

Birger-jaarlin säätämät rauhat:

Kotirauhalla säädettiin ihmisen koti alueeksi, jonka rauhaa ei saanut rikkoa.
Kirkkorauha säädettiin takaamaan rauhaa kirkossa ja kirkkomaalla.
Käräjärauha säädettiin rauhoittamaan käräjäpaikka. Rauha koski paitsi käräjäpaikkaa, myös tietä sinne ja sieltä pois.
Naisrauha turvasi lähinnä raiskauksilta ja takasi hallitsijan erityisen suojeluksen aviossa eläväille naisille, leskille, siveyslupauksen tehneille naisille ja neitsyille - sekä omaisuuden, että hengen osalta.

Myöhemmin rauhanlakien törkeän rikkomisen seuraamukseksi tuli ‘rauhattomaksi julistaminen’. Se tarkoitti,että rikoksentekijä suljettiin sukunsa turvaverkoston ulkopuolelle, jolloin tästä tuli ‘lainsuojaton‘, eikä kostajilla ollut silloin pelkoa vastakostosta. Silloin kuka tahansa saattoi lain mukaan surmata rauhanrikkojan.

***

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulurauha
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Joulurauhan_julistus
http://yle.fi/alueet/turku/2009/12/joulurauhasta_varmuuskopio_turun_kaupungille_1303882.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Birger-jaarli

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kotirauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkorauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4rauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naisrauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaanrauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalanrauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanrauha
http://fi.wikibooks.org/wiki/Maailman_historia/Keskiaika#Laki_ja_oikeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eds%C3%B6re
http://sv.wikipedia.org/wiki/Sk%C3%A4nninge_m%C3%B6te

http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/klassikkogalleria/aikajana/index.htm
http://blogit.helsinki.fi/katuori/pienryhma1.htm
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/ylikang.htm
http://www.pykala.fi/opintowiki/tiivistelmaet/275-oikeushistoria-suomen-oikeushistorian-paeaepiirteet
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/71941/MillaYli-Hy%C3%B6v%C3%A4lti.gradut.pdf?
sequence=2personal.inet.fi/business/moskova/oikeusjarjestys_oikeushistoria.doc