JOULU - Yksi paholaisen suurinpia VALHEITA

Winter2go

Winter2go on vuonna 2009 aloitettu ‘evankeliointitempaus’ jossa joulupukeiksi pukeutuneiden evankelistojen armeija kertoo ihmisille Jeesuksesta. Saksalaisen trailerin mukaan vuonna 2009 saarnasi samana päivänä 1600 “Hengen täyttämää” joulupukkia 15 maassa ja 80 kaupungissa.

Vuonna 2011 Winter2go-evankeliointitapahtuma toteutettiin viidessä maanosassa, 27 maassa ja 108 kaupungissa. Nyt myös Suomessa, osallistujina ainakin helluntaiseurakunnat Helsingissä, Porissa ja Jyväskylässä.

Mitä tekemistä pakanuuteen kuuluvalla joulupukilla on Jeesuksen kanssa?
Mitä tekemistä Jeesuksella on joulun kanssa?

***

“teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa” Room.2:24

***

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2059/pukkitempaus_ilahdutti_joulun_alla

http://temppeli.fi/uutiset/tunnelmia-winter2go-joulutempauksesta

***

“…mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? …” 2.Kor. 6:14-16

“Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: “Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. Sentähden: “LÄHTEKÄÄ POIS HEIDÄN KESKELTÄNSÄ JA EROTKAA HEISTÄ, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. 2. Kor. 6:17-18

***

Joulu, uskovien juhla?

http://www.christmasisalie.com/

***

Lisää jouluvideoita on linkeissä

***

“…mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.” 1.Kor.10:20-21

***

Yksinäisyys

http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/tiedotteet/valtakunnallisesta_kriisipuhelimesta_apua_yksinaisyyteen.html

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6970-palveleva-puhelimeen-kerrotaan-yksinaisen-joulun-pelosta

Vapaaehtoinen, hetkellinen yksinäisyys voi olla nautinto, mutta silloin kun yksinäisyys ei olekaan vapaa, oma valinta, tuo se jossain vaiheesssa mukanaan myös ahdistuksen ja masennuksen.

On nurinkurista, että Jeesuksen ‘syntymäjuhlana‘ vietettävässä joulussa vaikuttavat massiiviset pimeyden henkivallat. Joulunviettäjien odotukset ovat korkealla ja lapsuuden kultaisia muistoja on mahdotonta saavuttaa. Joulun tunnelma jää kaikesta satsauksesta huolimatta aina jotenkin vajaaksi.

Joulussa on vielä se merkillinen puoli, että vaikka sitä ei viettäisikään, joulun henki, henkivalta vaikuttaa ihmiseen siitä huolimatta, sillä ympäröivä maailma on sen vallassa. Joulua viettävät kaikki, uskontoon katsomatta, jopa muslimitkin.

Jouluna ahdistutaan, juodaan, tapellaan, pelätään, tapetaan ja tehdään itsemurhia, vaikka kaikilla pitäisi olla keskinäinen rakkaus ja  hyvä tahto, onhan meille taas kerran syntynyt lapsi seimeen. Seurakuntien rukousillat ovat joulutauolla vuodenvaihteen molemmin puolin pari viikkoa, ja sen kyllä huomaa; saatana saa mellastaa vapaasti.

Yksinäisyys korostuu jouluna ja pitkät pyhät ovat masennukseen taipuvaiselle yksinäiselle raskaita viettää. Joulu on näennäisesti ‘rakkauden‘ juhla, jolloin perheet kokoontuvat yhteen. Silloin muistetaan työkavereita, suvun vanhuksia, sairaita, ehkä jopa naapureitakin, pikkulintuja ja tietysti myös vainajia. Kerran vuodessa on maailmanlaajuinen ‘joulurauha‘.

Yksinäisiäkin muistetaan ennen kuin sulkeudutaan oman perheen kesken pyhien viettoon. Postilaatikkoon pudotettu tai tekstiviestinä lähetetty joulutervehdys tai ovenraosta ojennettu joulukukka tai konvehtirasia ei tosin lohduta yksinäisyydestä kärsivää ihmistä. Mikä on saanut ihmiset, uskovatkin, luulemaan, että he ovat rakkaudellisia toimiessaan näin?

On ironista, kun yksinäiselle, jolla on edessään useamman pyhän ahdistava koitos, toivotetaan rauhallista joulua. Joulu on taatusti rauhallinen, silloin kun kukaan ei tule käymään. Meillä tulisi olla lähimmäisenrakkaus joka päivä, eikä vain jouluun keskittyneenä.

Mitä tekee yksinäinen pitkinä joulupyhinä? Vetää päänsä täyteen? Tuijottaa telkkaria, nettiä? Syö itsensä turvoksiin? Todellisuutta voi paeta myös nukkumalla. Ahdistus painaa raskaana päälle, montako päivää vielä on jaksettava rämpiä läpi, ennekuin pääsee taas normaaliin elämään? Paha olo velloo, mutta onneksi on edes kriisipuhelimet, jotta on edes joku, joka kuuntelee.

Sen sijaa, että seurakunnat sulkevat ovensa ja rauhoittuvat joulun viettoon, tulisi niillä jouluna olla 24h päivystys! Niin paljon on epätoivoa, pelkoa ja ahdistusta juuri joulun pyhinä. Siihen ei seimi tuo apua, vaan risti.

Rukoilkaa, uskovat, yksinäisten puolesta tänä jouluna!

Syntymäpäivä 25.12

Auringonjumala Helios / Juppiter Dolichenus

Jeesus ei syntynyt jouluna eikä Raamatussa ole edes minkäänlaista vihjettä siihen suuntaan, että meidän tulisi juhlia Hänen syntymäpäiväänsä, joten joulun vietto perustuu valheeseen. Raamattu ei ilmoita Jeesuksen syntymän aikaa, eikä Hänen kasvoistaan ole ainoatakaan kuvausta, ei Raamatussa, eikä Hänen maanpäällisen elämänsä ajan taiteilijoiden kuvaamana. Hän ei ollut edes pitkähiuksinen, koska hän syntyi juutalaiseksi ja täytti kaiken lain. Pitkähiuksinen Jeesus-hahmo on kopioitu Antiikin filosofeilta sekä mytologioiden sankareilta. Meillä ei ole lupaa tehdä Hänestä kuvaa.

Jeesus eli aikana, jolloin Rooman valtakuntaan kuuluivat kaikki Välimeren alueen maat, suuri osa Eurooppaa ja Vähä-Aasia. Imperiumi näytti poliittisesti vakaalta ja suvaitsi alueellaan monenlaisia uskontoja.  Hellenismi asetti samanarvoisiksi kreikkalaiset, roomalaiset ja itämaiset jumalat. Siitä voidaan lukea myös Raamatusta.

***

“Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: “Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?” Toiset taas sanoivat: “Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja”, koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: “Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat.” Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan” Apt. 17:16-21

***

Uskonto oli Rooman yhteiskunnassa tärkeässä asemassa. Roomalainen mytologia ja uskonto on pääosin lainattu kreikkalaisesta mytologiasta. Roomalaiset harjoittivat uskonnollisia rituaaleja aluksi kotonaan perhepiirissä vanhimman miespuolisen sukulaisen johdolla. Vanhin mies asetti uhrin ja uhrasi sen pihapiiriä ja kotia suojeleville hengille.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antiikin_Kreikan_uskonto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Roomalainen_mytologia#Uskonto_Roomassa

Helios (aurinko) oli kreikkalaisessa mytologiassa auringon henkilöitymä, jota palvottiin jumalana erityisesti Rhodoksella. Helios oli kuun jumalattaren Selenen ja aamuruskon jumalattaren Eoksen veli. Helios kuvattiin jumalana, jolla oli auringon korona kruununa, ajamassa aurinkovaunuilla yli taivaan. Roomalaisessa mytologiassa Heliosta vastasi Sol (aurinko).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helios
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sol_%28jumala%29

Apollon oli kreikkalainen ja roomalainen jumaluus, jonka alaa olivat parannustaito, ennustus ja runous. Apollosta tuli myöhemmin myös valon ja auringon jumala ja se sulautui osittain kreikkalaisen aurinkojumala Helioksen sekä roomalaisen Solin kanssa. Apollon tunnuksia ovat laakeriseppele, jousi ja lyyra.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollon

KEISARIN KULTTI

Roomalainen keisari korotettiin kuolemansa jälkeen jumalaksi (apoteoosi). Keisarin korottaminen jumalaksi oli virallinen, senaatin tekemä sakraalioikeudellinen toimenpide, josta latinan kielessä käytettiin termiä consecratio (sakraalin piiriin vihkiminen). Keisarilliset hautajaiset oli siirtymäriitti, jossa kuollut keisari siirtyi valtion jumalaksi ja hänen seuraajansa peri vallan. Seremonian huipennus oli polttorovio, josta keisarin sielu nousi jumalien luo aurinkovaunuissa tai linnun muodossa (sielunkantaja). Keisarista tuli jumala, divus, valtion jumalien joukkoon, ja hän sai oman kulttinsa, keisarikultin, roomalaisen valtionuskonnon piirissä. Uusi keisari laillisti asemansa esiintymällä jumalkeisarin poikana, divi filius. Keisarin ‘genius’ oli eräänlainen jumaluuden henki, joka siirtyi aina seuravalle keisarille. (vrt. paavius)

Kahden ensimmäisen divuksen, Caesarin (49 – 44 eKr) ja Augustuksen (27 – 14 eKr), hautajaiset ja konsekraatiot olivat malleina myöhempien keisareiden jumalaksi julistamisen seremonioille. Keisarin jumalaksi julistaminen ja taivaaseennousu kehittyivät ensimmäisellä vuosisadalla jKr. ja vakiintuivat keisarikultin ideologian osaksi 100-luvulla.

Keisarin arvonimeksi tuli augustus, josta tuli periytyvä arvonimi. Rooman ensimmäinen keisari Augustus sai senaatilta vuonna 27 eKr. arvonimen ‘augustus’, joka periytyi augustuksen divuksen kanssa seuraavalle keisarille.

Elokuun sai latinankielisen nimensä Augustus Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen ’syntymäpäivän’ mukaan. Ennen muutosta kuukauden nimi oli Sextilis, joka viittasi siihen, että se oli ollut vuoden kuudes kuukausi, ennen kuin Julius Caesar siirsi vuodenvaihteen maaliskuun alusta tammikuun alkuun. Astrologisen merkityksen vuoksi elokuussa vietettiin myös kaikkien tulevienkin augustuksien syntymäpäivää. Heidän siittämispäiväkseen laskettiin 25.12, joten joulua on vietty myös keisarin kunniaksi, riippumatta siitä, milloin he oikeasti olivat syntyneet.

‘Dies imperii’ tarkoitti valtaanastumisen syntymäpäivää. Konstantinus Suuri (306–337) asetettiin valtaan 25.7.306 jKr.  Hän siirsi valtansa syntymäpäivän heinäkuusta joulukuun 25. päivään vuonna 307, jolloin siitä tuli myös keisarin syntymäpäivä.

Aurinkojumaluudet sulautuivat keisarinkulttiin, jolloin keisaria alettiin palvoa aurinkojumalana. Pakanat viettivät vuoden pimeimpään aikaan joulukuun 25. päivänä Auringon syntymäpäivää ja sytyttivät juhlan kunniaksi myös valoja pimeyteen. Tämäkin tapa on säilynyt meidän päiviimme.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Apoteoosi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustus_%28arvonimi%29
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elokuu

MITHRAN KULTTI

Mithra oli persialainen valon jumala, jonka palvonta oli keisariajalla hyvin yleistä ja se kilpaili suosiosta Sol Invictuksen sekä ‘uuden‘ kristinuskon kanssa. Vanhimmat maininnat Mithrasta löytyvät sekä intialaisten, että zarathustralaisten pyhistä kirjoituksista. Persiankielen sana mihr tarkoittaa sekä ‘aurinkoa’ että ‘ystävää’. Mithran syntymäpäivää juhlittiin 25.12. Tonttu vaikuttaa kopioineen hiippalakkinsa Mithralta.

Miesten harjoittamaan, varsinkin sotilaiden suosimaan mysteeriuskontoon kuului vaativia vihkimysriittejä, joiden suorittamisesta luvattiin kuolemattomuus. Tärkein rituaali oli härän uhraaminen (tauroctonia) ja kaste veressä. Mithran itse kerrottiin tappaneen ensimmäisen härän, jonka verestä uskottiin kaikkien eläinten ja kasvien syntyneen. Mithralaisuudessa oli ankara kuri ja seitsemänasteinen hierarkia.

Mithran palvonta levisi jo varhain Vähä-Asiaan, jossa se sai vaikutteita Apollonin ja Helioksen kulteista. Mithralaisuus levisi tehokkaasti roomalaisten sotilaiden ja idän käsityöläisten sekä kauppiaiden piirissä myös Germaniaan, Galliaan ja Britanniaan.

Kuvassa Mithra katsoo aurinkoa uhratessaan härkää, koira ja käärme juovat härän verta, skorpioni iskee härän testikkeleihin.

http://en.wikipedia.org/wiki/File:BritMusMithrasScorpion.jpg

Mithran kanssa on usein kuvattuna pienempänä Cautes soihtu ylöspäin kuvaten aamua/kevättä/elämää ja Cautopates soihtu alaspäin kuvaten iltaa/syksyä/kuolemaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Cautes_and_Cautopates

Mithran palvontapaikkoina olivat keinotekoiset luolat, ‘mithraeumit’, joiden alttarilla oli kuvattu  Mithra surmaamassa härkää. Mithran palvonta kilpaili kristinuskon kanssa ja hiipui vasta 400-luvulla kirkon omittua Mithran päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithralaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia#Mithralaisuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Mithraic_mysteries
http://en.wikipedia.org/wiki/Mithraeum
http://en.wikipedia.org/wiki/Tauroctony
http://historyhuntersinternational.org/2010/10/26/mithras/
http://www.mithraeum.eu/
http://www.well.com/~davidu/mithras.html
http://www.ceisiwrserith.com/mith/links.htm
http://www.twmuseums.org.uk/archive/mithras/intro.htm
http://www.ostia-antica.org/dict/topics/mithraea/mithraea.htm

SOL INVICTUKSEN KULTTI

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sol_Invictus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Zarathustralaisuus

KRISTINUSKONNOSTA VALTIONUSKONTO

Ensimmäinen ‘kristitty‘ keisari Konstantinus Suuri sekä hänen isänsä Constantius suosivat kumpikin Sol Invictusta. Vaikka Konstantinus kääntyikin kristinuskoon Mulviuksen sillan taistelun jälkeen, ei hän kuitenkaan hylännyt Sol Invictusta. Keisari Theodosius I (379–395) teki kristinuskonnosta valtionuskonnon 380-luvulla. Hän määräsi kielletyiksi kaikki pakanalliset kultit vuonna 391, mutta kuitenkin Theodosius  sieti vanhaa pakanauskontoa kannattaneita virkamiehiä ja oppineita. Theodosiuksen antaman määräyksen seurauksena useita mithralaisia kääntyi kristinuskoon ja mithralaiset temppelit muutettiin kirkoiksi, jotka omistettiin usein arkkienkeli Mikaelille.

Kirkkolaitos on koko olemassa olonsa ajan pakkokäännyttänyt ihmisiä pakkokasteen kautta kristinuskontoon, ilman sydämen kääntymystä. Frankkien kuningas, Autuas Kaarle Suuri (771–814) aloitti 800-luvulla miekkalähetyksen, jolla käännytettiin tappouhkauksien kanssa kasteelle ja kirkon jäsentyyteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinus_Suuri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodosius_I
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miekkal%C3%A4hetys

JOULU

Joulu on monen pakanajuhlan yhteensulautuma, jolle annettiin ‘kristillinen‘ merkitys. Siinä yhdistyy mm. keisareiden ja aurinkojumalien palvonnan kanssa antiikin roomalainen saturnalia-juhla, persialainen yalda sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla yule ja muinainen suomalainen vuodenvaihteen ja sadonkorjuun juhla, kekri.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnus_%28jumala%29
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yule
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekri
http://en.wikipedia.org/wiki/Yald%C4%81
http://joulu.blogit.fi/dionysos/

http://www.lasttrumpetministries.org/tracts/tract3.html

Turkista löydettiin vuonna 1881 vuoren huipulta muinainen pyhäkköalue, Nemrut Dagi, jossa on paljon eri jumaluuksille, mm Mithralle tehtyjä patsaita.

http://www.sacredsites.com/middle_east/turkey/nemrut_dagi.html

***

“Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” 1. Joh. 5:21

***

Minun tulee vähetä

Olen ihmetellyt sitä valtavaa tunnemyllerrystä, jonka joulun epäraamatullisuuden osoittaminen aiheuttaa. Joulun puolesta taistellaan, ikäänkuin kysymys olisi todella pyhästä asiasta.  Joulun totuuden hyväksymisessä on uskovien kohdalla yhtä kiivas vastustus kuin kääntymättömän ihmisen kohdalla Jeesuksen hyväksymisessä syntiensä sovittajaksi. Oma ylpeä lihallisuus kiivailee joulun puolesta. Onko kyseessä ehkä sama tunnereaktio, joka oli Kainilla Raamatun alkulehdillä?

***

“Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: “Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” 1. Moos. 4:3-7

***

Kainilla oli hyvä tarkoitus, mutta maan hedelmät eivät kelvanneet Jumalalle uhriksi. Eivät kelvanneet silloin, eivätkä kelpaa tänäänkään, sillä Jumala ei muutu.

Lihallinen uskonto ei kelpaa Jumalalle, joka on itse asettanut juhla-ajat ja tehnyt meille kaiken valmiiksi. Emme voi siihen mitään lisätä miellyttääksemme Jumalaa enemmän. Joulun viettäminen on lihan teko, jolla on ‘hyvä’ tarkoitus juhlia Jeesuksen syntymäpäivää. Juuri siinä onkin se petollinen valhe, joka on aivoiteltu saatanan päämajassa. Raamattu sanoo, että meidän omavanhurskaudellamme ei ole mitään arvoa Jumalan edessä, päinvastoin, se on kuin saastainen vaate.

***

“Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate” Jes. 64:6 (1776)

***

Joulun viettäminen ei rakenna henkilön omaa uskonelämää, eikä sen kautta kukaan pelastu. Se palvelee ainoastaan ihmisen omaa lihallista uskonnollisuutta. Uskovan elämän esikuva ja edelläkävijä on Jeesus, jonka kaltaisuuteen meidän on pyrkiminen ja se tapahtuu ainoastaan antamalla oman lihallisuutensa palaa ristillä niin, että Jumalan tahdosta tulee minun tahtoni. Että voisimme sanoa, kuten Jeesus Isälle “ei niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.”

***

“Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” Gal. 5:24

“Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” Joh.3:30

***

Uskonnollisuus

Joulu uskonnollista aikaa. Seurakunnat keskittyvät silloin myyjäisiin, joululaulutilaisuuksien ja kuusijuhlan järjestämiseen. Rukousilloissa pidetään useilla paikkakunnilla kuukauden tai puolentoista joulutauko, eiväthän uskovat ehdi niihin osallistumaan, kun on joulukiireitä kotonakin. Siivoamista, leipomista, lahjavalmisteluja…

Saatana varastaa uskovien aikaa hedelmällisestä evankelioinnista ja rukouksesta jonninjoutavaan, Raamatun ulkopuolisen lihallisen juhlamyllyn pyöritykseen. Maailman ihmiset kuolevat synteihinsä sillä välin kun uskovat laulavat rakkaita joululaulujaan ja esittävät tiernapoika-näytelmiään.

Joulun juhla on uskonnollisen luonteensa vuoksi mieleen myös saatanalle; silloinhan ei ei ole pelkoa siitä, että joku tulisi seimen äärellä synnintuntoon ja parannuksenteon paikalle. Touhutkaa, touhutkaa sydämenne kyllyydestä, levittäkää sanaa seimen lapsesta! Valtavat lapsuusmuistojen kultaamat tunteet vellovat, juhlimme Jeesusta! Pidetään lähes Jumalan pilkkana, jos joku jättäytyy näiden juhlien ulkopuolelle.

Kuitenkin, jos sinä, uskova, nöyrryt tutkimaan joulua Raamatusta, et löydä sieltä mitään aihetta tai kehoitusta tähän yleismaailmalliseen juhlaan. Jospa vielä nöyrtyisit rukouksessasi kysymään Jumalan mielipidettä joulusta. Meitä ei ole kutsuttu juhlimaan yhdessä maailman kanssa, vaan erottautumaan maailmasta, olemaan suolana, ei sokerina.

Kävin eilen uskovien kokouksessa ja siellä laulettiin ylistyksenä joululauluja. Niissä ei ole Pyhän Hengen voimaa, vaikka niitä veisattaisiin miten hartaasti. Uskovat itse ovat niin joulun valheella kyllästettyjä, että eivät hengen puuttumista edes huomaa.

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan.
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielen nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa, joss’ sielu kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa!

Luo köyhän niinkuin rikkahan, saa joulu ihana
ja yöhön synkkään maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Uskovien ympärillä on paksut kerrokset uskonnollisuuden ja isien perinnäissääntöjen seittiä, eivätkä he itse edes halua vapautua siitä. Huulillaan he tunnustavat Jeesuksen Herrakseen, mutta oma lihallinen halu nautiskella joulun tunnelmasta ja traditioista vie voiton Raamatun totuudesta, jonka mukaan ojentautuminen pitäisi olla meidän elämämme tärkein asia.

Jeesus pois joulusta!

Häntä ei olisi alunperinkään pitänyt siihen yhdistää, sillä Hänellä ei ole mitään tekemistä mithralaisen karnevaalijuhlan kanssa!!

Kysymys ei ole edes siitä, että joulun merkitys on kaupallistunut, vaan Raamatun totuudesta; siellä ei puhuta joulusta eikä sen ajankohdasta mitään. Kaikki jouluun liittyvä on lähtöisin pakanauskontojen riiteistä.

Uskovien tulee ottaa Raamatun totuus sellaisena kuin se on kirjoitettu, siihen mitään lisäämättä, mitään poistamatta tai muokkaamatta sitä omien mieltymystemme mukaiseksi. Totuudesta tinkiminen murentaa uskovan todistusvoimaa maailmassa.

*

“Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä” Ef. 6:14

*

Minä uskon, että suuri osa ateistiseen elämänkatsomukseen päätyneistä ihmisistä ovat niin fiksuja, että he tutkivat myös taustat. He eivät ole löytäneet Jumalaa, vaan uskontojen valheet ja ovat pettyneinä kääntyneet pois. Kirkkohan on täynnä valheita, ihmisoppeja ja isien perinnäisssääntöjä, alkaen lapsikasteesta päätyen hautaansiunaamiseen, ja kaikkea siltä väliltä. Myös joulu on asia, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Uskovat tekevät itsensä, ja vielä pahempaa, Jumalan pilkan aiheeksi roikkumalla kiinni valheissa ja isien perinnäissäännöissä. Uskovien joulu on lihan voitto hengestä.

***

“teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa” Room. 2:24

***

“Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.” Matt. 5:13

***

Pakanalliset juhlat ja riitit pääsivät kristilliseen seurakuntaan lähinnä vuosien 300-600 aikana siten, että juhlien päivämäärä ja tavat säilytettiin, mutta niille annettiin uusi, ‘kristillinen‘ merkitys. Ne ikäänkuin käärittiin kristilliseen käärepaperiin. Näin muotoutui suurin osa kirkkokalenterin juhlapäivistä.

Joulujuhlan syntyminen 300-luvulla liittyi Sol Invictuksen eli Voittamattoman Auringon eli Mithran palvontaan. Pakanoilla se oli ollut kaksi viikkoa kestävä auringon voittojuhla pimeyden vallasta talvipäivän seisauksen jälkeen. Pakanat viettivät myös sankariensa syntymäpäiviä ja koska Jeesuksen syntymäpäivää ei tiedetty, eikä Raamatussa ollut mitään velvoitetta sitä juhlia, yhdisti kirkko ajatuksen Kristuksen syntymästä jouluun.

Idässä pakanat juhlivat tammikuun 6. päivänä neitsyttä, joka oli synnyttänyt valon Aion-jumalan muodossa (epifaniajuhla), kun taas lännessä juhlittiin 25.12. “voittamattoman auringon syntymäpäivää”.

***

“Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: “Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. 1. Piet. 1:14-16

***

“Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” Gal. 5:24-25

***

“Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. . . Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8:5-8,12-13

***

“Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” 1. Joh. 2:15

***

Konstantinus I Suuri (Rooman keisari 306–337) laillisti kristinuskon Rooman valtakunnassa v.313 ja määräsi samalla kristittyjen vainot lopetettavaksi. Konstantinus oli itsekin ennen sitä Sol Invictuksen kannattaja, siis mithralainen, eikä hän elämänsä aikana siitä kokonaan luopunut.

Vuotta aikaisemmin, v 312, Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 8000 ratsumiehen ja 90 000 jalkaväkisotilaan voimin ja kohtasi Maxentiuksen joukot Via Flaminianvarrella. Ennen taistelua Konstantinus näki taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: “Tässä merkissä olet voittava.” Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti Mulviuksen sillan taistelussa. Maxentius oli itse kaatuneiden joukossa ja hänen päätänsä kannettiin keihään nokassa, kun Konstantinus valtasi Rooman. Kunnioittaakseen Konstantinusta Rooman senaatti rakennutti Colosseumin lähelle riemukaaren. Siihen kirjoitettiin, että Konstantinus oli voittanut ‘jumalaisen johdatuksen avulla’.

Konstantinuksesta tuli ensimmäinen keisari, joka ‘kääntyi‘ kristinuskoon. Hän antoi kuitenkin kastaa itsensä vasta kuolinvuoteellaan, johtuen uskomuksesta, että kaste puhdistaisi synneistä; mitä lähempänä kuolemaa sen otti, sen puhtoisempana täältä sai lähteä - minne sitten lähtikin.

***

KUUNTELE MYÖS JARI TASASEN OPETUS AIHEESTA:  http://tasanen.com/jari/kasetit/213.mp3

****

Perhejuhla

Salon Seudun Sanomat 29.11.2011

Aika erikoinen kommentti evankeliumin julistajan suusta.

“Kappalainen (lat. capellanus) on seurakunnan vakinainen pappi. Alun perin kappalainen oli kappelin eli sivukirkon pappi. Kappalaisen valitsee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Kappalaisella pitää olla suoritettuna pastoraalitutkinto.”

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kappalainen

Papin viran pääsyvaatimuksiin ei kuulu uudestisyntyminen ja Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen, vaan suoritettu teologinen tutkinto. Meillä on pappeja, jotka ovat lukeneet itsensä papiksi. He pukeutuvat työvaatteisiin, pitävät työkseen saarnoja Jumalan armosta ja rakkaudesta sekä suorittavat sakramentteja.

http://joulu.blogit.fi/uskonnoton-tapakulttuuri/

***

Rauha, ilo ja rakkaus tulevat sydämeen Jeesuksen kautta, syntien anteeksisaamisessa eli uudestisyntymisessä ylhäältä - ja ne myös pysyvät siellä, mikäli ihminen ei itse lähde luopion tielle. Ne ovat sydämessä kalenterivuoden jokaisena päivänä.

Sydämen kääntymys tarkoittaa katumusta, parannuksentekoa ja elämänsä herruuden antamista Jeesukselle. Silloin saat myös sydämeesi pääsylipun taivaaseen ja ymmärryksen siitä, että tulipa lähtö tästä ajasta sitten hetkenä minä hyvänsä, niin määränpää on silloin Jumalan taivas, eikä ikuinen kadotus. Sen vuoksi ei joulu ole mikään rauhoitettu aika, jolloin ei tarvitse ajatella elämän tärkeitä asiaa, pelastuskysymystä.

Kääntymätön maailma pitää joulua enemmänkin perhejuhlana kuin seimenlapsen syntymäpäivänä. Uskonnollinenkin merkitys alkaa olla häviämässä kaupallisuuden alle. Joulu mielletään, aivan kuten aluekappalainen sanoi, rauhan, rakkauden ja ilon juhlaksi. Silloin ei sovi riidellä. Joulu on erityisesti oman perheen ja ehkä myös suvun kesken vietettävä juhla. Silloin muistetaan kaukaisempiakin sukulaisia ja ystäviä, mutta myös maailman vähäosaisia; köyhiä, vanhoja, sairaita, yksinäisiä, syrjäytyneitäkin sekä kodin ja metsän eläimiä. Jopa vainajiakin käydään tervehtimässä. Kaikilla on hyvä mieli - vai onko?

Joulu on suljettu perhejuhla. Monellako riittäisi sietokyky tai ‘rakkaus‘ ottamaan perhejuhlansa pitopöytään vähäosaisen, täysin vieraan ihmisen?

“Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: “Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: “Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Hän sanoi hänelle: “Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää”.
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: “Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: “Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Hän sanoi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene ja tee sinä samoin”. Luuk. 10:25-37

***

Lataa ja kuuntele:

http://www.melaluoto.net/ta/index.php/aeaenitteet/category/6-taivastie-2011?download=91:nyt-on-pelastuksen-paiva-031211