Mitä tilalle?

Mitä tulisi totuutta rakastavan uskovan sitten suhtautua jouluun? Pitäisikö joulu ehkä korvata juutalaisten hanukka-juhlalla? Jos emme ole juutalaisia, niin on outoa ja lakihenkistäkin alkaa noudattamaan juutalaisia tapoja. Pitäisikö meidän ylipäätään ‘korvata‘ tämän kaupallisen juhlan menetys jollain toisella juhlalla? Nk. ‘joulunpyhät‘ eivät loppujen lopuksi ole sen erityisempiä päiviä kuin mitkään muutkaan.

“Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal. 5:1

Jotkut pakenevat kotoaan muualle joulunpyhien ajaksi, mutta sillä tavalla he viestittävät pelkuruutta lähipiirinsä edessä, koska heillä ei ole rohkeutta sanoa suoraan, että ovat rakkaudesta Jeesukseen luopuneet joulunvietosta.

Aivan kuten uskon tunnustaminen julkisesti, tulee myös joulun vieton jättäminenkin tunnustaa julkisesti niille, joiden kanssa päivittäin on tekemisissä, vähättelemättä ja totuudellisesti.

Maailma rakastaa joulua ja uskovat on kutsuttu erottautumaan maailmallisuudesta

“Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” 1. Joh. 2:15-16

Maria

“Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi. Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu. Katso, tämän minä olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni asia asialta löytämään tutkistelun tulosta; mitä sieluni on yhäti etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista. Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Saarnaaja 7:25-29

***

Katolinen ja ortodoksinen kirkko on kutistanut Jeesuksen avuttomaksi seimivauvaksi

Ja nostanut Hänen sijaansa palvottavaksi suuren Neitsyt Marian

***

http://www.chick.com/reading/tracts/0040/0040_01.asp

***

http://soulrefuge.org/

http://www.youtube.com/user/MYSOULREFUGE#p/c/205E33A8464F4ED3/0/Yn4uweesQrU

Uuden vuoden traditioista

”Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta.” 3.Moos.19:26

***

Kävin helluntailaisten kirpputorilla ja ihmettelin, kun näin kassan vieressä myynnissä korillisen uudevuoden tinoja. Huomautin asiasta tutulle myyjälle, joka sanoi, että maailman ihmisethän niitä ostavat. Niinpä niin, mutta missä on uskovan vastuu?

Tinanvalaminen on pakanallinen perinne ja kuuluu selkeästi noituuteen ja on siten kaukana alkuperäisestä helluntailaisuudesta.

***

”Hevosenkenkä tunnetaan onnenkaluna, joka on ollut tapana ripustaa kodin seinälle. Perinteisintä on ollut ripustaa se suupuoli ylöspäin, jotta onni ei valuisi hukkaan. Hevosenkenkä kuuluu nykyaikaisiin, melko laajalle levinneisiin taikakaluihin ja onnenmerkkeihin yhdessä neliapilan, jäniksenkäpälän ja vastaavien kanssa. Yleensä hevosenkengän onnea tuovaan vaikutukseen ei ehkä suoranaisesti uskota, mutta sen aikaansaamaan onneen liittyvä uskomusperinne tunnetaan myös Suomessa. Myös suomalaiset uudenvuodentinat valetaan yleensä hevosenkengän muotoisista tinankappaleista.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosenkenk%C3%A4

***

Uudessavuodessa on taikaa ja romantiikkaa

Yle-uutiset 31.12.2010

”Uutenavuotena syödään nakkeja, ammutaan raketteja taivaalle ja valetaan tinakengistä rahaa sekä rakkautta. Varsinkin tinanvalannan perinne on vanha. Siitä löytyy kirjoituksia jo 1700-luvulta, jolloin uudenvuoden yö oli erityisen maagista aikaa. Esimerkiksi Nuoren tytön päiväkirja -teoksessa, joka nimensä mukaan sisältää suomalaistytön päiväkirjamerkintöjä, kerrotaan tinanvalannasta pyhäinmiestenpäivän aattona. Heinolan museojohtaja Kari-Paavo Kokin mukaan kyseinen päivä lienee ollut tinan alkuperäinen valamisajankohta.

- Sulan tinan muodostamia möhkäleitä yritettiin sitten tulkita vaihtelevalla menestyksellä. Jos tulkinta oli vaikeaa, saatettiin kynttilän valolla heijastaa tinamöykystä varjokuvia seinälle. Niistä ennustettiin tulevan vuoden tapahtumia, Kokki kertoo. Hänestä on mielenkiintoista, että tapa on säilynyt nykypolville saakka.

Odotettu ja pelätty ajankohta

Monessa luonnonuskonnossa vuodenvaihteen kaltaiset siirtymävaiheet olivat tärkeitä ja vaarallisiakin hetkiä, joihin liittyi erilaisia uhkia, joilta yritettiin suojautua.

- Yksi uudenvuodenuskomus oli, että jos vuoden vaihtumisen jälkeen ensimmäinen ovesta sisään astuva henkilö oli mies, vuodesta tulisi hyvä. Jos tulija oli nainen, oli edessä huono vuosi, naurahtaa Kokki.

Vuodenvaihteessa koitettiin myös selvittää tulevan puolison henkilöllisyyttä konstilla jos toisella.

- Kustaa Vilkuna on kirjoittanut tavasta, jossa pimeään huoneeseen asetettiin kaksi peiliä vastakkain ja niiden väliin kynttilä. Neito yritti etsiä loputtomasta heijastuksien sarjasta tulevaa sulhastaan. On helppo uskoa, että välillä mielikuvituksen voimalla saattoi heijastuksista löytyä vaikka mitä. ”

http://yle.fi/alueet/lahti/2010/12/uudessavuodessa_on_taikaa_ja_romantiikkaa_2252705.html

***

HISTORIAA

Uuden vuoden vastaanotto oli jo antiikin roomalaisilla hilpeä juhla. Keskiajalla kirkko halusi antaa sille myös uskonnollisen sisällön, kuten muillekin alkujaan pakanallisille juhlille, ja teki siitä jouluun liittyvän Jeesus-vauvan ympärileikkauksen muistojuhlan.

Ruotsi-Suomessa vuoden vaihtuminen siirrettiin tammikuun 1. päivään vuonna 1559. Suomalaiset viettivät uutta vuotta kekrinä ja monet kekrin riitit ovat siirtyneet vain hieman muuntuneina jouluun ja uuteen vuoteen. Uutenavuotena ennustettiin tulevaa vuotta ja vuodenvaihteen tapahtumien uskottiin olevan enteinä koko tulevalle vuodelle. Siirtymäjuhliin uskottiin liittyvän monia henkimaailman uhkia, joita vastustettiin monenlaisilla riiteillä ja symboleilla mm. ristin ja aurinkopyörän kuvilla.

“Uutenavuotena piirrettiin taloissa kaikkien ovien päälle ristit. Kerran jäivät ristit eräässä talossa vetämättä. Silloin tulivat haltijat ja rapisivat koko yön.” -Ruokolahti 1949

Vuoden vaihtumiseen liitettiin perinteisesti monenlaisia taikoja ja loitsuja koskein lähinnä tulevaa satoa sekä naimaonnea. Aattoiltana saatettiin saunan jälkeen heittää vasta saunan katolle ja sen asennosta ennustettiin tulevaa vuotta. Tuvassa heiteltiin lattialla olevia olkia ja mitä enemmän olkia jäi katto-orsille, sitä parempaa onnea sen uskottiin tietävän tulevalle vuodelle.

***

TINAN VALAMINEN tuli Suomeen Ruotsin kautta keski-Euroopasta.

Herrasväen uudenvuoden vietossa tinaa valettiin jo 1700-luvulla ja levisi kansan keskuuteen 1800-luvulla. Tinakuvia valettiin eri puolilla Suomea vaihtelevasti kekrinä, mikkelinpäivänä tai pyhäinmiesten päivän eli vainajien muistelupäivän aattona. Tinanvalamisvedelläkin oli erityinen tarkoituksensa; se tarjottiin hengille ja veteen voitiin laittaa myös uhriesineitä, jotta henget antaisivat ennustuksiaan ja varjelusta tulevalle vuodelle.

Tinan valamisen perinteen alkuperä lienee antiikin Kreikassa, jossa valettiin ennustustarkoituksissa mm mehiläisvahaa. Tinan lisäksi on valettu ainakin antimonia ja lyijyä. Nykyisin myytävissä uudenvuodentinoissa on todellisuudessa tinaa vain muutama prosentti, loput lyijyä, joka on ihmiselle myrkyllinen raskasmetalli.

***

ILOTULITTEIDEN alkuperä on kiinalaisessa pahojen henkien karkotusrituaalissa.

”Kiinassa tehtiin Han-dynastian aikaan sähikäisiä paahtamalla bambua, mistä syntyi voimakas rätisevä ääni, jota käytettiin pahojen henkien karkottamiseksi. Pohjoisen ja eteläisen dynastian aikoihin (420–581) sähikäisiä käytettiin pahan karkottamisen lisäksi tuomaan onnea ja menestystä. Kiinalaiset kuvittelivat niiden auttavan ihmistä vaikeissa asioissa.

Ruudin keksiminen johti nykyisen kaltaisiin ilotulitusraketteihin 900-luvun vaiheilla. Raketteja käytettiin taisteluaseina ja vihollisen pelotteina. Nykyään suurin osa maailman ilotulitteista valmistetaan Aasiassa. Siellä järjestetään vuosittain erittäin näyttäviä ilotulituksia. Myös katolisissa maissa, kuten Espanjassa on näyttäviä ilotulituksia.

Intian Diwalia (valon juhlaa) juhlistetaan ilotulittein ja kynttilöin.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilotulitus

*

”Kiinalainen uusivuosi on kiinalaisten vuoden tärkein juhla, jota vietetään perheen ja sukulaisten kanssa. Nykyisin juhla kestää neljä päivää, jotka ovat tyypillisesti vapaapäiviä maissa joissa asuu runsaasti kiinalaisia. Kiinan lisäksi tällaisia maita ovat muun muassa Malesia ja Singapore. Perinteisesti koti koristellaan juhlaa varten ja sukulaiset vierailevat toistensa kodeissa. Naimisissa olevat sukulaiset ja tuttavat antavat naimattomille rahalahjoja punaisissa paketeissa. Myös ilotulitteet, lohikäärmetanssit ja uhkapelaaminen kuuluvat kiinalaiseen uudenvuoden viettoon.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalainen_uusivuosi

Kiinalaiset juhlivat vuodenvaihtumista 2. helmikuuta 2011. Uusi vuosi eli kevätjuhla on kiinalaisten tärkein juhla ja sen riitteihin kuuluu tyypilliset demoninkuvat sekä lohikäärmetanssi. Näitä kiinalaisia noitariittejä esitetään myös Suomessa kulttuurin nimellä. Lohikäärme on kiinalaisille muinainen sateen jumaluus, jonka suosiollisuudesta maanviljelys on täysin riippuvainen. Monille kiinalaisille uuden vuoden vapaapäivät ovat vuoden ainoa loma.

***

VENÄJÄLLÄ uusi vuosi on myös vuoden suurin juhla. Meikäläistä joulupukkia siellä vastaa ateistinen Pakkasukko ja tontun virkaa hoitaa Lumihiutaletyttö. Muuten siellä on samat joulukuuset ja rekvisiitat kuin länsimaissakin. Venäläisessä uusivuosijoulussa ei ole ollut tapana valaa tinoja.

***

UUDENVUODEN LUPAUKSET

”Suomalaisen Kirjallisuusseuran kansanrunousarkiston tutkija Juha Nirkko kertoo, että uudenvuodenlupaukset eivät ole vanhaa suomalaista eivätkä talonpoikaista perinnettä, vaan pikemminkin uudehkoa, vanhojen taikojen ja ennustamisen paikan täyttänyttä tapakulttuuria. Uudet tavat tulivat ulkomailta ja omaksuttiin aluksi eliitiltä. ”Uudenvuodenlupaukset ovat Manner-Euroopassa liittyneet tilanteeseen, jossa kokoonnutaan uuden vuoden vastaanottoon syömään ja juomaan hyvin, ollaan kasvokkain läheisten ihmisten kanssa, puntaroidaan mennyttä vuotta ja arvioidaan tulevaa. Lupaus on sukua ennustamiselle ja toivotukselle.”

http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/12/senaatintorilla_ammutaan_12_000_euroa_taivaalle_2255314.html

http://plaza.fi/ellit/juhlat/joulu/ensi-joulua-odotellessa/kvartaalitalous-tuli-uuteen-vuoteen

http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/ita.htm

http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/50.html

http://venajablogi.wordpress.com/2008/12/23/uuden-vuoden-vietto-venajalla/

Vainajienpalvelus

Toiselle hän (Jeesus) sanoi: “Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: “Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Luuk. 9:59-60

***

Jouluna traditio vaatii viemään - tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan - kynttilän omaisten haudoille. Ja perinteen velvoittama kansa lähtee kuuliaisesti, säässä kuin säässä, jonottamaan parkkipaikka hautausmaan läheltä. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään ketä tällä rituaalilla palvelet?

Vainajienpalvelus on noituutta. Katolinen kirkko palvoo reliikkejä eli kuolleiden jäännöksiä, joita he säilyttävät reliikkilippaissa. Luterilaiset haudat ovat monille samalla tavalla reliikkejä, vaikka lipas onkin kaivettu maan alle. Luterilainen kansa vaeltaa määräajoin uhraamaan kynttilää tai kukkaa reliikeilleen.

Katolisen kirkon pyhimyskalenteri on koottu pääasiassa näiden kanonisoitujen vainajien kuolinpäivistä tai reliikkien siirtopäivistä. Aika erikoista on, että katolinen kirkko laittaa niin paljon painoarvoa vainajilleen, mutta lieneekö Jeesuksen lisäksi montaakaan, joiden syntymäpäivän kirkko on nostanut muisteltavaksi? Katolinen pyhimyskalenteri on ollut pohjana meidän nimipäiväkalenterillemme.

Joulutraditiot ovat tulleet Suomeen lähes poikkeuksitta Ruotsin kautta Saksasta.  Luterilainen hautakynttilätraditio Suomessa on vielä nuori perinne, se alkoi 1920-luvulla, mutta koko kansan tavaksi se tuli vasta sotien jälkeen. Se sai astua ennalta valmistetulle paikalle, vainajanpalvonnassa käytettyjen uhrilahjojen tilalle.

Nykyisin hautakynttilöitä pidetään kauniina tapana ja suorastaan velvollisuutena vainajaa ja sukua kohtaan. Kyseenalaistamatta tätä isien perinnäissääntöä viedään omaisten haudoille kynttilöitä, säässä kuin säässä, ainakin pyhäinpäivänä, isänpäivänä, itsenäisyyspäivänä sekä jouluna. Itsenäisyyspäivänä kynttilät viedään myös sankarihaudoille. Hautakynttilöiden kanssa puuhataan yli koko pimeän talven ja kesäksi kynttilä(uhri) vaihdetaan kukkasiin.

Suomessa myytävistä kynttilöistä neljäsosa on KUOLLEILLE POLTETTAVIA hautakynttilöitä.

***

Eikö olekin ironista, että esimerkiksi Helsingissä (v.2010) on niin paljon lunta, että ihmisten on vaikea löytää hangen alta rakkaita hautojaan sytyttääkseen sille kynttilän. Yle-uutiset 23.12.2010 :

http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/12/haudoille_kannattaa_varustautua_lumilapiolla_2240361.html

***

Oletko tullut ajatelleeksi, että omaisia voi muistella ihan missä tahansa ja milloin tahansa - ja vaikka ilman kynttilöitäkin?

Ei siis tarvitse päästä RELIIKIN viereen.

***

http://joulu.blogit.fi/kynttilat/

http://nord.blogit.fi/karsikko/

http://nord.blogit.fi/polttohautaus/

Joulun tarina

Ilta tummui, hohti hanki valkoinen
kiireet jäivät, muistan hetken hartauden
jälkeen iltaruokailun, vanhan perheraamatun
äiti haki, kuuntelimme vaieten

Tahdoin kuulla joulun tarinan, kun syntyi Poika Neitsyt Marian
Näin Jeesus-lapsen seimessään, loisti tähti tallin hämärään
ja silloin tunsin joulun saapuvan
Tahdoin kuulla joulun tarinan, sen tarinoista kaikkein kauneimman
näin paimenet ja enkelin, elin koko evankeliumin
ja harras mieli täytti kuulijan

Nyt mä yksin Raamattua selailen
muistot vievät aikaan lapsuusjoulujen
hetken aikaa unelmoin, tutun äänen kuulla voin
äiti päässyt on jo luokse Jeesuksen

Tahdon kuulla joulun tarinan, kun syntyi Poika Neitsyt Marian
Nyt etsin ilman lukijaa, haikein mielin joulun tunnelmaa
sen hartauden melkein tavoitan
Tahdon kuulla joulun tarinan, sen tarinoista kaikkein kauneimman
ja kirkas kyynel vierähtää, niin kuin helmi Raamatulle jää,
ja toivon äidin joulun siunaavan

***

Tänä jouluna taitaa yksi laulu taitaa nousta yli muiden, olen työpaikalla kuullut tämän kappaleen soivan radiossa monta kertaa päivässä. Suosioon vaikuttaa varmasti myös se, että laulun esittäjä menehtyi äskettäin. Vexi Salmi on, varmasti vilpittömin mielin, tehnyt lauluun vaikuttavan sanoituksen, joka on petollisen kaunis ja sävelkin on tarttuva.

***

Ilmaisusta ‘Joulun tarina’ tulee mieleen paremminkin joulupukin mytologia kuin Raamatun kertomus. Evankeliumi ei ole sama kuin Jeesus-lapsi seimessä, eikä Raamattu ole tarinaa, vaan totista Jumalan Sanaa. Jumala ja taivas ovat todellisuutta, samoin kuin saatana ja helvettikin.

Raamattu ei tunne joulua eikä Jumala ole säätänyt meille vietettäväksi seimenlapsen juhlaa, vaan sen alkuperä on muinaisen Babylonian talvipäivänseisauksen aikaan vietetyssä aurinkojumalan palvontajuhlassa. Kansa oli tottunut viettämään keskitalven epäjumalanpalvelusjuhlaansa ja kirkko antoi 300-luvulla pakanajuhlan riiteille uuden, kristilliseltä näyttävän merkityksen seimenlapsen syntymäjuhlana.

Joulu vetoaa syvästi tunteisiin ja muistoihin ja on sen vuoksi FIILISTELYJUHLA. ‘Joulun tarina’-laulussa on paketoituna joulunostalgian keskeisiä aineksia; kultareunaisia lapsuusmuistoja, joita on mahdotonta enää saavuttaa. Mutta silti yhä uudelleen..

“..TAHDON kuulla joulun tarinan…”

Jää vain kyynelhelmi Raamatulle ja new-agelainen ajatus siitä, että äidin henki olisi vielä läsnä siunaamassa aikuisten lastensa joulua. Poisnukkunut, mutta ikään kuin hengessä läsnäoleva äiti on kuin symboli katolisesta Neitsyt Mariasta. Viimeisessä säkeistössä on kiteytettynä saavuttamattoman unelman ydin:

”Nyt etsin ilman lukijaa, haikein mielin joulun tunnelmaa,
sen hartauden melkein tavoitan”

Vain melkein, aina se jää jotenkin vajaaksi. Monet uuvuttavat itsensä jouluvalmisteluissa, joita täytyy tehdä ja pettyvät joka vuosi. He yrittävät suurin odotuksin saavuttaa lapsuusmuistojen tunnelmaa, vain todetakseen, että tässäkö tämä taas oli. Joulun kirkolliset kalenteripyhät kuluvat kynttilöiden ja kimalteiden keskellä, syöden ja juoden liikaa sekä suorittaen uskonnollisia kaavoja. Uskonnollisuus jättää ihmisen aina tyhjäksi. Liian monissa perheissä joulun pyhät kuluvat riidellessä ja/tai ryypätessä, onhan joulu myös perheriitojen sesonkia, jolloin poliisit, ensiapu ja sosiaalityöntekijät ovat täystyöllistettyjä.

Joulussa vaikuttaa uskonnollisuuden henkivalta, ”joulun henki”, joka sitoo ihmisen jokavuotisiin tyhjiin, isiltä opittuihin muotomenoihin. Se on yhtä valheellinen ja vahva side kuin lapsikasteen armokin, jota eit Raamatusta löydä.

http://www.lapsikaste.fi/

http://joulu.blogit.fi/eksytetty-ystava/

Sielunvihollinen tietää, että uskonnollinen ihminen ei tunne Jeesusta ja on yhtä kaukana pelastuksesta kuin julkijumalatonkin. Jeesus haluaa vapauttaa ihmisen uskonnoista ja sakramentaalisista muotomenoista palvelemaan elävää Jumalaa.

***

Entä mihin ‘Joulun tarinan’ sanoittaja itse uskoo? Löysin Vexi Salmen haastattelun vuodelta 2005:

”Joulumessun harras tunnelma vaikuttaa Vexiin voimakkaasti. ”Minulle joulu on vanha kristillinen juhla, hiljainen perhejuhla, johon kuuluvat normaalit traditiot. Käymme joulukirkossa ja hautausmaalla, sytytämme kynttilät. Syömme hyvän aterian, jolla luetaan evankeliumi, jos ollaan sukulaisten kanssa.”

”Iän myötä tasoittunut, filosofiaa ja teologiaa harrastanut herrasmies myöntää löytäneensä suhteellisen suuren onnellisuuden ja mielenrauhan pitkän etsimisen jälkeen. ”Kun tuntee itsensä raadolliseksi ja rypee itsesäälissä tai kuolema käy läheltä, on pakon edessä etsittävä uutta suuntaa. Silloin on kontattava tyhjänä ja nöyränä takaisin alkuun ja lähdettävä uudestaan liikkeelle.”

http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/6_2005/vexi_salmi_pakenee_markkinahumua_hiljaisuuteen/

”Salmi listaa elämänsä käännekohdat aikajärjestyksessä. Ensimmäisenä hän ottaa esille oman isänsä kuoleman. - Näin kuinka isäni kuoli syöpään. Kuolinhetkellä hänen kasvoilleen jäi kaunis hymy ja silloin lakkasin pelkäämästä kuolemaa. Ymmärsin, että se voi olla myös kaunis asia, Salmi kertoo Iltalehdelle.

Aikuisiällä sanoittaja on kohdannut avioeron, konkurssin ja toiseksi vanhimman poikansa kuoleman. - Poikani käytti kovia huumeita ja näin, että väistämätön on edessä. Olin kuitenkin voimaton tekemään mitään, eikä kukaan muukaan voinut poikaani auttaa, Salmi kertoo ohjelmassa.

Pojan kuolema tapahtui vuonna 1996 hänen ollessaan vain 23-vuotias. Salmi sai uutisen vain tunti sen jälkeen, kun hänen yrityksensä oli julistettu konkurssiin. Hän kuuli asiasta nuoremmalta pojaltaan Topilta. - Sanoin Topille, että jos jumala on olemassa ja se tälle päivälle keksii vielä jotain v-mäisempää, on se saamarin kova mestari, Salmi muistelee.”

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010120212796361_pr.shtml

Tässä eräs toinen, joka menetti lapsensa ja sai tulla sen kautta uskoon:

http://www.melaluoto.net/ta/index.php/aeaenitteet/category/7-eraeaen-syntisen-pelastuminen

Juuri näin Jumala joutuu ihmistä puhuttelemaan, kun hän ei hyvinä päivinään ymmärrä kääntyä. Näin kävi minullekin; olin 45-vuotias kun Jumala uudestisynnytti minut.

***

”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: “Nämä eivät minua miellytä”; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin - jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla - ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.” Saarnaaja 12:1-6

***

Suurin osa puhutelluista kuitenkin hakkaa päätään seinään. He ovat kompastuneet omaan vahvuuteensa ja haluavat pärjätä ilman Jeesusta, ymmärtämättä, että tarvitsevat Häntä nimenomaan pelastuakseen ikuiselta kadotukselta eli helvetiltä. Ihmisen täytyy ymmärtää asioiden oikeat mittasuhteet ja oman elämänsä ohikiitävä hetkellisyys Jumalan ikuisuuden aikajanalla sekä tulla pieneksi ja tarvitsevaksi Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Siinä meillä onkin oppimista, miten kasvaa pienemmäksi?

***

“Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.” Jes. 40:15

*

”Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: “Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.” Job 38:1-4

***

”Usko on mysteeri. Jokaisen on löydettävä se oma Jeesus-lapsensa. Uskon Jeesuksen olleen historiallinen henkilö. Uskon myös sanoinkuvaamattomaan, määrittelemättömään Jumalaan, vaikken perinteinen kirkkouskovainen olekaan.” ”Kunnioitan kaikkia uskontoja, paitsi hihhulilahkoja, jotka rahastavat uskolla. Itse olen luterilaisen kirkon jäsen. En ole kärsinyt kirkon takia, enkä ole koskaan pilkannut kirkkoa”, Vexi Salmi sanoo.”

*

En minäkään halua kirkkoa pilkata, mutta tunnen pyhää vihaa kirkkolaitosinstituutiota kohtaan ja sääliä sekä pappeja, että niitä miljardeja hyväuskoisia ihmisiä kohtaan, joita kirkolliset opit hämmentävät ja vievät aina vaan kauemmas pelastuksesta. Kääntymättömät leipäpapit julistavat lihallista teologiaa ja sitovat ihmiset tyhjiin sakramentteihin kehdosta hautaan asti.

Muotojumaliseen ja nimikristittyyn kansaan on istutettu perinteiset luterilaiset arvot ja traditiot. Joulun seremonialliset riitit ovat juhlallisia ja saattavat liikuttaa kyyneliin karskimmankin ‘äijän’, mutta Jumalan taivaasta katsottuna niillä ei ole mitään arvoa. Meidän ei tarvitse löytää omaa Jeesus-lasta, vaan veren evankeliumi; ristin Jeesus, jonka hauta on tyhjä, sillä Hän on ylösnoussut.

”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen, ja sanaton on sydämeni kieli. Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen, ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin osa suurta kaikkeutta…”

Jeesus-lasta ei tarvitse yhä uudelleen synnyttää seimeen jokavuotisessa riitissä, eikä liioin toistamiseen ristiinnaulita, sillä Hän oli riittävä ja täydellinen, puhdas uhri meidän syntiemme edestä. Hän on meidän lunastajamme, joka antoi henkensä meidän edestämme. Älä pidä halpana Hänen lunastustaan, vaan huuda Häntä pelastajaksesi jo tänään, sillä huomenna voi jo olla liian myöhäistä.

***

”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: “Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2.Kor. 6:1-2

***

Usko Jeesuksen ristin sovitukseen ja rukoile, että Jumala näyttää sinulle totuuden ja uudestisynnyttää sinut elävään uskoon eli tekee sinusta uskovan eli pelastaa sinut joutumasta helvettiin - eikä usko enää sen jälkeen ole mysteeri.

***

http://eroakirkosta.fi/erolomake

Tuomas

Tuomas oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Häntä sanottiin Didymukseksi, joka on kreikan kieltä ja tarkoittaa kaksosta.

”Tuomaan nimipäivä, tuomaanpäivä on 21. joulukuuta. Päivää on katolisessa kirkossa vanhastaan vietetty apostoli Tuomaan muistopäivänä, joka perimätiedon mukaan on hänen pyhäinjäännöstensä siirtopäivä. Tuomaan päivää on Suomessa kansanomaisesti pidetty jouluajan alkupäivänä, mistä johtuu sanonta “hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_%28nimi%29

***

Tuomaanristi on kansanomainen, siis pakanallinen, joulukoriste, puusta taitavasti vuoltu lasturisti. Se on lähtöisin Turun saaristosta, josta se 1930-luvulta lähtien on levinnyt koko maahan. Tuomaanristissä voidaan nähdä myös auringon symboli, onhan pakanallinen ”aurinkojumalan” uudelleensyntymän juhla nykyjoulun edeltäjä.

Tuomaan päivä aloitti perinteisesti joulun ja silloin asetettiin ”suojelevat” ristit oville. Tuomaanristin uskottiin karkottavan pahantahtoisia vainajahenkiä, joiden pelättiin ahdistelevan ihmisiä ja karjaa jouluna. Tuomaanristi kiinnitettiin tuvan, navetan ja tallin ovien päälle tai sinne voitiin myös tehdä piirtämällä tervalla tai verellä risti karkottamaan pahoja henkiä, mutta toisaalta varmistamaan hedelmällisyyttä tulevana vuotena. Risti saatettiin myös veistää puusta ja pystyttää tangon päähän. Pohjanmaalta tunnetaan tapa asettaa männyt ristiin talon pihalle.

Tule meille Tuomas kulta,
tuopas joulu tullessas,
oluttynnör olallas,
kikarit pullot pivossas,
juustot kakut kainalossas.
Kylläs meijän portin tunnet,
hallava koira portin alla,
tervaristi ja rautarenkas.

Lounais-Suomessa käytetty lastuista tehty jouluaurinko viittaa selkeästi alkuperäiseen Babylonialaiseen aurinkojumalan palvontaan. Jouluauringon paikka tuvassa oli isännän paikan yläpuolella.

Oletko huomannut, että muinaisen mithran symboli löytyy myös vanhojen luterilaisten kirkkojen saarnatuolin katosta. Tässä on esimerkkinä Kittilän kirkko.

***

Vuoden pimeimpään aikaan vietettiin pesäpäiviä, jolloin auringon sanottiin olevan kolme päivää ”pesässä” syntyäkseen jouluna uudelleen. Tätä jälleensyntymistä varten uhrattiin sika, hyvän sadon toivossa, hedelmällisyyden jumala Freyrille.

Tuomaan päivä oli perinteinen joulusiivouksen päivä sen jälkeen kun kaikki muut juhlavalmistelut olivat jo loppusuoralla. Tuomaasta alkoi joulurauha: “Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.”

***

Tuomaan päivää ei löydy ortodoksisesta eikä katolisesta kalenterista 21.12. Ortodoksinen kirkko muistelee apostoli Tuomasta 6.10 sekä 30.6. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai on ortodoksikirkossa nimetty Tuomaan mukaan.

Katolisessa pyhimyskalenterissa muistellaan 21.12 vuonna 1597 kuollutta jesuiitta Petrus Canisiusta. Katolinen kirkko on erottanut 33 pyhimystänsä kuuluvaksi erityisen “ansioituneisiin” kirkonopettajiin, tarkoittanee sellaisia, jotka ovat tehokkaasti levittäneet katolista harhaoppia, ja Petrus Canisius sai kyseisen arvonimen vuonna 1925.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Petrus_Canisius

*

Katolisessa pyhimyskalenterissa apostoli Tuomaan päivä on siirretty joulusta kolmanteen heinäkuuta, siis mahdollisimman kauas seimivauvan lähettyviltä . . . ?

Tuomaalla on Raamatussa ainoastaan muutama puheenvuoro Uudessa Testamentissa, mutta ne keskustelut ovat mitä selkeintä asiaa, joka korottaa Jeesusta ainoana pelastustienä, sekä Hänen kuoleman jälkeistä ylösnousemustansa, jolloin Neitsyt Maria seimivauvoineen jää tarpeettomaksi:

“Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.”

Tuomas sanoi hänelle: “Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” Joh. 14:1-7

*

“Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: “Rauha teille! Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: “Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: “Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”

Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: “Me näimme Herran”. Mutta hän sanoi heille: “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko”. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: “Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: “Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: “Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: “Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” Joh. 20:19-29

***

Apostoli Tuomaan sijaan katolinen kirkko nostaa esiin toisen Tuomaan, erään, joka eläessään rakasti palavasti Neitsyt Mariaa, nimittäin Tuomas Akvinolaisen (1225-1274). T.A. oli italialainen katolinen filosofi, Aristolteleen ihailija, sekä kirkonopettaja, jota katolinen kirkko pitää suurimpana teologinaan.  Tuomas Akvinolainen sai erityisen arvonimen doctor angelicus ,”enkeliopettaja”. Tuomas Akvinolaista muistellaan nykyisin 28.1, joka oli niinikään hänen reliikkiensä siirtopäivä.

Himmeli

Himmeli tunnetaan läntisessä Euroopassa satokauden päättymiseen liittyvänä koristeena. Himmeli on alun perin kuulunut maanviljelystaikuuteen, mutta meillä se on ajan mittaan yhdistetty jouluun, kuten monet kekrin traditiot. Himmelin uskottiin vaikuttavan tulevaan satoon ja siksi se usein pidettiinkin katossa ainakin juhannukseen asti.

Himmelin esikuvana lienee ollut keskiaikainen hää- ja juhlatilaisuuksien taivaskatos tai kirkon kynttiläkruunu. Nimi viittaa taivaaseen, sillä ainakin saksan ja ruotsin kielen sana, ’himmel’, tarkoittaa taivasta.

Suomessa ensimmäiset tiedot himmeleistä on lounaisilta, vanhoilta asumisalueilta ja sieltä ne levisivät aina Karjalaan sekä Oulun korkeudelle asti. Kun joulukuusi tuli suomalaisiin pirtteihin noin sata vuotta sitten, syrjäytti se samalla himmelin lähes kokonaan. Marttaliitto kuitenkin nosti 1930- ja 40-luvulla joulun perinteitä perheenemäntien tietoon ja vaikutti himmelin suosion kasvuun.

Joulumaa

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha

***

Katri-Helenan Joulumaa-laulussa selkeästi on teosofinen sanoma, joulumaa on siinä oman sisäisen jumaluuden symbolina. Teosofian perusajatuksen mukaan ihmisen elämän tarkoitus on saada sisällään yhteys korkeimpaan minäänsä ja löytää sitä kautta kuolemattomuus ja rauha. Se on täysin päinvastainen Raamatun Ilmoitukselle, jossa rauha löytyy ainoastaan Jeesuksessa, syntien anteeksisaamisen ja uudestisyntymisen kautta.

Uudestisyntyminen ylhäältä on Jumalan teko, jossa Hän synnyttää ihmisen hengellisesti uudeksi, Jumalan lapseksi ja antaa yli ymmärryksen menevän sisäisen rauhan ja pelastusvarmuuden.

Jälleensyntymä eli reinkarnaatio on itämainen harhaoppi, jonka mukaan ihminen kuoltuaan syntyy fyysisesti uudelleen elämään ja saa ikään kuin uuden mahdollisuuden elää paremmin.

Teosofian kantava ajatus on: ”Minä olen itse oma tieni, jota minun on kuljettava, kunnes saavutan täydellisyyden päämäärän”. Täydellisyyteen kuljetaan jälleensyntymisopin mukaan useiden elämien kautta, joissa, karman lain mukaan, ihminen kantaa edellisen elämäänsä hyvien tekojen siunaukset tai pahojen tekojen rangaistukset. Jälleensyntymisusko on yleinen nk. New Age-opeissa.

*

”New Age (uusi aikakausi) on länsimaisen kulttuurin piirissä vaikuttava laaja uskonnollishenkinen liike, jonka luonteenomaisena piirteenä on yksilöllinen ja monista eri lähteistä ammentava henkinen kehitys. Uudella aikakaudella tarkoitetaan astrologista Vesimiehen aikaa, erotuksena vanhaan Kalojen aikaan. Liikkeellä ei ole varsinaista yhteistä johtoa tai oppijärjestelmää, vaan se on pikemminkin erilaisten henkisten etsijöiden yhteenliittymä. Monet New Agen harjoittajat eivät itse käytä toimintaansa viitatessaan New Age -nimitystä. Esimerkkejä New Agen harjoittajille tyypillisistä kiinnostuksen kohteista ovat sellaiset asiat ja ilmiöt kuin rajatieto, paranormaalit ilmiöt, okkultismi, meditaatio, karma, jälleensyntymä ja vaihtoehtolääkintä.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/New_Age

***

TEOSOFIA – ”jumalviisaus”

Teosofia on uskonnollisfilosofinen ajatussuunta, joka syntyi H.P.Blavatskyn okkultisitisten harhojen ympärille vuonna 1875. Blavatsky rakensi päätyönään teosofiaa ja hänen oppiinsa vaikuttivat mm hinduismi, buddhismi, kabbala, Raamattu, antiikin kirkkoisät ja mytologiat, kaldealaiset, zarahustralaisuus, alkemia ym. Toisin sanoen, teosofia on monien uskontojen ja opinsuuntien sulautuma. Oppi rantautui Suomeen 1907 ja sitä ovat levittäneet useat kulttuurin ja kasvatuksen keulahahmot, mm. Eino Leino, sekä opetusneuvoksena ja ministerinä toiminut Yrjö Kallinen.

Teosofia on harhaoppi, jonka perusopetuksia ovat mm usko reinkarnaatioon eli jälleensyntymisoppiin sekä karman lakiin. Vaikka teosofit tutkivat myös Raamattua, he eivät kuitenkaan usko Jeesuksen ristin lunastukseen, vaan Jeesus on heille yksi ihmiskunnan monista mestareista.

***

ANTROPOSOFIA – ”ihmisviisaus”

Rudolf Steiner, joka oli okkultisti ja selvänäkijä, erosi teosofeista vuonna 1913 ja perusti Antroposofisen seuran . Vuonna 1921 joukko Steinerin kannattajia perustivat Kristiyhteisön, josta myöhemmin muodostettiin kirkko. Steinerin opit eivät eroa paljoakaan teosofian aatteista, jälleensyntymisoppi on siinäkin keskeisenä. Steinerin antroposofiseen hengentieteeseen yhdistyvät steiner-pedagogiikka steiner-kouluineen ja -päiväkoteineen, biodynaaminen viljely ja antroposofinen lääketiede. Tunnettuja suomalaisia antroposofia-aatteen levittäjiä ovat Katri-Helena sekä Jukka Kuoppamäki, joka on vihitty antroposofinen pappi eli hän uskoo jälleensyntymisoppiin, kuten muukin Kristiyhteisö ja Vapaa katolinen kirkko.

*

”Kristiyhteisö on protestanttisen kristinuskon ja Rudolf Steinerin antroposofisten ajatusten pohjalta syntynyt uskonnollinen uudistusliike. Se ei pidä itseään tunnustuksellisuuteen painottuvana liikkeenä vaan sakramentaalis-rituaalisena yhteisönä.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristiyhteis%C3%B6

*

”Suomen vapaa katolinen kirkko on vuonna 1927 perustettu synkretistinen teosofinen yhteisö, johon kuuluu noin 140 jäsentä. Kirkko järjestäytyi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi paria vuotta myöhemmin, 1929. Toimintaa on Helsingissä, Jyväskylässä, Matkussa, Porissa, Turussa ja Tampereella.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vapaa_katolinen_kirkko

***

Katri-Helena on kertonut usein julkisesti uskovansa tuohon saatanalliseen jälleensyntymisoppiin. Hän toivotti vastikään kuolleelle Kari Tapiollekin lehtiotsikoissa ”hyvää matkaa Valoon”. Katri-Helena kirjoittaa kotisivullaan seuraavaa:

”…Olemme energiaa, joka ei lopu. Se vain muuttaa muotoaan. Mikään ei lopu. Kaikkien energiamuotojen välillä säilyy yhteys, jonka sitoo rakkaus. Vain rakkaus. Voimista suurin ja kestävin. Valo voittaa aina…”

***

Kirja: Paavo Hiltunen: Matkalla utopiaan

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/synkretistiset-yhteisot/84-teosofia-ja-rudolf-steinerin-antroposofia

http://koti.phnet.fi/petripaavola/jalleensyntyminentottavaitarua.html

http://nord.blogit.fi/keijut-tanssivat-tonttujen-kanssa/

Joululintu

Jouluna on tapana muistaa erityisellä tavalla myös pikkulintuja. Lintulyhde miellettiin jouluperinteeksi 1930-luvulta alkaen. Tapa on sinänsä hyvä, mikäli lintuja muistaa ruokkia myös muulloinkin kuin jouluna.

Lintujen kauralyhde on jäänne muinaisesta viljauhrista. Taikauskoinen kansa päätteli, että elonleikkuussa ensimmäiseksi ja viimeiseksi sidottu lyhde takasi hyvän satovuoden. Ajateltiin, että kun lyhde annettiin uhriksi tässä pimeimmän vuodenajan juhlassa, linnut eivät silloin söisi viljoja kesällä. Lintujen toivottiin myös tuovan talolle hyvää onnea. Vainajien sielulintujen uskottiin osallistuvan elävien kanssa talvipäivänseisauksen juhlaan.

Kansanuskossa lintuja pidettiin muita eläimiä viisaampina ja niiden uskottiin ennustavan tulevaa sekä herättävän luonnon kevääseen. Taivaalla lentävien lintujen uskottiin olevan yhteydessä jumaliin ja niillä ajateltiin olevan salaista tietoa jumalilta. Niinpä lintuja pidettiinkin sanansaattajia ihmisten ja jumalien välillä. Myös shamaanit tekivät matkojaan esi-isien luo niinikään linnun hahmossa.

Vanhan joululaulun sanoituksessahan näkyy muinainen kansanusko:

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

***

Lintu on yleinen aihe jouluisissa käsitöissä. Veistetty joululintu on tunnettiin mm. nimillä karjalan käki, kattokäki, kasteen kyyhkynen tai rauhan kyyhkynen. Kyyhkystä pidetään Pyhän Hengen symbolina, mutta Raamatussa taivaan linnuilla on myös päinvastainen merkitys.

***

“Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.” Luuk. 8:5

***

Veistetty lintu ripustetaan nykyisinkin pöydän yläpuolelle tai ikkunaan. Alunperin sen uskottiin tuovan siunausta ja varjelusta talolle. Lintujen veistämisen taito oli jo katoamassa, mutta se tuli uudelleen suosituksi 1900-luvun alussa.

Karjalaisessa muinaisuskossa eli karjalaisessa noituudessa, sielulintu oli sielun koti ja vertauskuva. Linnun uskottiin tuovan sielun syntymässä ja vievän sen myös pois kun ihminen kuolee. Haikara on nykyisinkin syntymän symbolina, vaikka ei jouluun kuulukaan.  Joidenkin traditioiden mukaan puusta veistetty sielulintu sängyn läheisyydessä varjelee sielua karkaamasta unen aikana. Olen kuullut, että jossain hoitoalan koulutuksessa opetetaan nykyisinkin, että kun ihminen kuolee, täytyy avata ikkuna, jotta sielu pääsee vapauteen. Ortodoksisessa perinteessä on käytetty sielulintuja hautaristeissä ja nykyisin lintu on tavallinen symboli hautakivissä myös luterilaisella hautausmaalla.

Linnun muna on vanha hedelmällisyyssymboli. Se kuvaa myös kevättä ja reinkarnaatiota, ikuista elämää. Väitetäänpä sen kuvaavan myös Kristuksen ylösnousemustakin. Kalevalaisessa noituudessa kerrotaan maailman syntyneen sotkan munasta ja löytyyhän sieltä myös kuoleman lintu, Tuonen Joutsen. Babylonialainen tarusto kertoo Venuksen eli Astarten munasta. Mytologia on myöhemmin puettu kristilliseen kaapuun ja siitä tehtiin kirkollinen kalenterijuhla easter eli pääsiäinen, mutta se on jo ihan toinen juttu.

****

http://www.nba.fi/fi/kansatieteelliset_joululintu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sielulintu

http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/riipukset/1597/1

Kalenteriuudistus

04.11.1772 kuningas Kustaa III antoi asetuksen kalenteriuudistuksesta. Pointtina oli nostaa sunnuntain arvostusta kirkollisena lepo- ja jumalanpalveluspäivänä. Viikolle sattuneiden pyhäpäivien katsottiin vähentäneen sunnuntain merkitystä kirkollisena pyhäpäivänä ja siten johtaneen kansaa velttouteen ja syntielämään. Toisaalta, lukuisien arkipyhien myötä menetettiin työpäiviä, joten taustalla saattoi olla myös ekonomista laskelmointia.

Vuoden 1772 asetuksella kirkollisiksi juhlapäiviksi määrättiin: joulu, uudenvuodenpäivä, loppiainen, kynttilänpäivä (6.1), (2.2), Marian ilmestyspäivä (25.3), pääsiäinen ja  helluntai kaksipäiväisinä, pitkäperjantai, helatorstai, Johannes Kastajan päivä eli juhannus (24.6), mikkelinpäivä (aik. 29.9)  ja pyhäinpäivä (aik.1.11), jotka siirrettiin lähimpään sunnuntaihin sekä neljä perinteistä rukouspäivää perjantailta lauantaihin.

Pitkäperjantai tunnustettiin viralliseksi pyhäpäiväksi vasta vuoden 1772 kalenteriuudistuksessa Ruotsi-Suomessa.

Kalenteriuudistuksessa joulu lyhennettiin Ruotsi-Suomessa nelipäiväisestä kaksipäiväiseksi juhlaksi poistamalla kolmas ja neljäs joulupäivä. Samalla poistettiin myös kolmas ja neljäs pääsiäispäivä, kiirastorstai, Marian etsikko- eli käyntipäivä (2.7.), kymmenen apostolienpäivää ja kolme helatorstaita edeltävää käyntipäivää, jolloin kierrettiin siunaamassa peltoja.

Kansa ei kuitenkaan helposti muuttanut tapojaan. Arkistoista löytyy vielä 1900-luvulta tietoja arkipyhistä, joutopyhistä, jälkipyhistä, keskispyhistä, laiskanpyhistä, pikkupyhistä ja vähäpyhistä, joiden tradition mukaan, etenkin joulun välipäivinä, olivat myös leikki ja laiskottelu sallittua.

Kolmas joulupäivä, 27.12, oli nimeltään Johannes Evankelistan päivä. Neljäntenä joulupäivänä, 28.12, juhlittiin viattomien lasten päivää, joka on kalenterissa vieläkin, joskaan ei joulupäivän nimellä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti vuonna 1999 ottaa Johannes Evankelistan muistopäivän takaisin vuodesta 2000 alkaen. Sitä vietetään, kun se osuu sunnuntaille – näin oli ensimmäisen kerran vuonna 2009. Päivän nimi on uusissa kalentereissa muodossa Apostoli Johanneksen päivä.

Vuonna 1993 vahvistetussa kirkkolaissa on luettelo kirkollisista juhlapäivistä. Lain mukaan kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä“.

Kirkkovuoden suurimmat pyhät ovat joulu ja pääsiäinen, joiden ympärille ovat rakentuneet pitkät juhla-ajat. Joulu alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja jatkuu loppiaiseen asti ja pääsiäisen aika on vielä pitempi, laskiaisesta helatorstaihin. Suomessa on lisäksi kaksi ei-kirkollista juhlapäivää, joita kirkkolaki ei mainitse: itsenäisyyspäivä ja vappu.

***

Lopuksi tärkein asia; Jumalalta ei ole kysytty näissä asioissa mitään

Jumala ei ole säätänyt perustettavaksi ensimmäistäkään kirkkoa, kirkkolaeista puhumattakaan, eikä vietettäväksi minkäänlaisia

kirkollisia juhlapäiviä

ei edes sunnuntaita pyhäpäiväksi, ne ovat ainoastaan eksyttämässä ihmisiä löytämästä pelastavaa Jeesuksen veren evankeliumia ja täysin turhia, vailla mitään taivaallista siunausta tai pelastukseen liittyvää merkitystä.

***

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkolains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nt%C3%B6

http://almanakka.helsinki.fi/aikakirja/Aikakirja5.142-177.pdf

http://nord.blogit.fi/kalenteri/